Sunnuntaina piti päästä menemään vielä toinen itsenäinen tunti. Sille nappasin ratsukseni Hiliman. Pääni ei tulvinut treeniaiheita, joten tunti menikin perusratsastuksen parissa aika humputtelufiiliksillä. Hiliman kanssa kivaa on se, kuinka tasaisen reippaasti se liikkuu. Sitä tarvitsee hyvin harvoin kunnolla nohitella hommiin. Sen sijaan tammaa saa joskus toppuutella, jotta eteneminen ei mene vain kipitykseksi.
Tunnilla pyörittelin vähän ympyröitä ja menin vain uraa myöten. Tein muutamat pohkeenväistöt käynnissä, ja ne sujuivat ihan hyvin. Hilima on kyllä kehittynyt valtavasti siitä, mitä se oli tallille tullessaan. Väistöt sen kanssa sujuivat niin paljon helpommin kuin miten meillä Paven kanssa meni. Niin vain aiemmasta rönttänästä on tullut asiallinen kouluratsu. Vielä kun elämä väistöissä olisi minulla Pavenkin kanssa yhtä helppoa ja kevyttä.
Tunnin aikana selvä pulma oli kuitenkin se, että Hilima puski vasemman pohkeen läpi. En harmikseni saanut tätä korjattua kunnolla. Yritin kyllä jonkin verran, mutta en varmaan lopulta tosissani. Niinpä elämä oikeassa kierroksessa kaikissa askellajeissa oli paljon helpompaa kuin vasemmassa. Siinä en vain saanut asetusta tai sisäpohjetta läpi, jolloin Hilima hieman valui sisälle. Yritin viedä omaa istuntaani hieman ulkopuolelle ja vartioida sisäpohkeella, mutta Hilima ei vain ottanut vinkkejäni onkeensa. Asetusta en päässyt työstämään edes kunnolla, sillä asetusyritykset johtivat vain selvempään sisälle valumiseen. Pulma jäi nyt ratkaisematta, joten täytyy ensi kerralla olla tarkempi.
Laukassa Hilima oli kuitenkin kiva. Hieman se pyrki kipittämään, mutta oikeassa laukassa malttoi ja tasoittui hetkittäin ihan hyvin. Vasemmassa laukassa vaivasi sama myötäasetuksen puute sekä sisäpohkeen toimimattomuus. Niinpä Hilima vähän oikoi ympyrällä ja valui salakavalasti aina vain sisemmäs. Sentään se ei siinäkään suunnassa alkanut kipittää pahemmin. Oikean ja vasemman kierroksen välillä oli vain valitettava ero. Mieluusti olisin ottanut vasemmassakin kierroksessa yhtä sujuvaa menoa kuin oikeassa, vaan eipä sitä tänään irronnut. Eikä ole edes yllätys. Jos asia ei toimi hitaammassa menossa, vauhdikkaampi askellaji tuskin korjaa pulmaa itsestään.
Loppuravissa sain vähän vielä toppuutella Hilimaa, joka olisi tykännyt kipittää. Se kuitenkin kuunteli paikoin ihan hyvin, ja niin saimme loppuun rennompaakin ravia. Siihen oli hyvä päättää hommat ja hypätä taluttamaan loppukäynnit maasta käsin.
