Estekurssin toinen tunti meni rataharjoituksen tapaan. Ratsunani jatkoi Gia, ja tunnilla oli edelleen yhteensä viisi ratsukkoa. Alkuverryttelyssä kävimme aika pikaisesti kaikki askellajit läpi, jonka jälkeen siirryimmekin jo verryttelyhyppyihin. Vasemmassa kierroksessa tulimme pystyä ja oikeassa okseria. Hypyt menivät ihan mukavasti, kunhan muistin ratsastaa Giaa ja hakea tasaista, sujuvaa etenemistä.
Sitten pääsimmekin hyppäämään radan. Me Gian kanssa tulimme sen hurjassa 70–75 sentin korkeudessa. Rata meni näin: lävistäjäokseri, toinen lävistäjäokseri, kaareva linja, lävistäjäokseri, kahden askeleen sarja, kaareva linja ja lävistäjäokseri. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Lävistäjäokseri ylittyi muuten hyvin, mutta hieman kaukaa. Toinen lävistäjäokseri meni sujuvammin paremmalla ponnistuspaikalla. Kaarevan linjan ensimmäinen pysty tuli nopeasti vastaan, mutta Gia oli hyvin menossa. Kaareva linja pystyltä toiselle pystylle meni asiallisesti. Tie lävistäjäokserille kävi hieman linjalta ulkona, mutta se ei Giaa haitannut. Se loikkasi esteen positiivisen askeleen kautta. Kahden askeleen sarjalle olisimme myös saaneet tulla vähän tarkemmin, mutta Gia selvitti senkin ongelmitta. Kaareva linja toisesta suunnasta meni kohtuullisesti. Edessä oli enää radan päättävä lävistäjäokseri. Sekin ylittyi asiallisesti, ja näin pääsimme puhtaalla suorituksella radalta maaliin.
Suorituksen jälkeen taputtelin Gian hyväksi. On se vain mainio! Jotenkin ajattelin, että Gian pitää vain antaa mennä sitä häiritsemättä. Tämä ei kuitenkaan ollut se paras vaihtoehto, vaan parempi ratkaisu oli vaikuttaa sopivasti. Toisella tunnilla luotin jo Giaan paremmin enkä niin jännittänyt. Tajusin, että kyllä se kuuntelee, kun sille vain sanoo. Olipa kiva päättää hyppelyt hyvään mieleen. Siitä hommasta on tullut minulle ihan naurettavan jännittävää. Ratkaisuna olen alkanut vältellä hyppäämistä, mikä tietenkin vain pahentaa jännitystä. Saa nyt nähdä, miten hyppelyni tästä jatkuvat.
Videosta kiitos Leeville!
