tiistai 17. maaliskuuta 2015

Jumppaa ja notkistelua

Tiistain Tallinmäen koulutunnin piti tuttu tuuraaja, ja ratsukoita oli minun ja Jetin lisäksi peräti viisi. Pääsimme vähän jumppaamaan ja notkistamaan hevosia erilaisten tehtävien merkeissä. Kenttä oli illan myötä koppuroitumassa, mutta oli vielä pääsääntöisesti siinä kunnossa, että saatoimme ottaa käynnin ja ravin lisäksi lyhyet pätkät laukkaa.

Tunnin ensimmäinen kuvio sisälsi päätyyn pyöräytetyn ympyrän, jonka aikana takaosaa väistätettiin muutama askel ulommas. Pitkällä sivulla oli loiva kiemuraura, jonka keskikohtaan pyöräytettiin voltti kierrokseen nähden vastakkaiseen suuntaan. Sen jälkeen otettiin muutama väistöaskel ja ratsastettiin loiva kiemuraura loppuun. Lyhyen sivun keskelle tehtiin pysähdys ja peruutus. Toiselle pitkälle sivulle taas ratsastettiin vielä vähän loivempi kiemuraura kuin aikaisemmin. Kuviota tultiin ensin hyvä tovi käynnissä. Sen jälkeen sitä tultiin myös ravissa, jolloin pysähdys ja peruutus vaihtuivat ravi-käynti-ravisiirtymiseen.

Takaosan väistätykset olivat kuvion kinkkisin kohta. Eteenpäinpyrkimys katosi ja molempiin suuntiin sai välillä miettiä tosissaan, miten takaosan sai rehellisesti siirtymään. Opettaja neuvoi tekemään väistätyksiä ja suoristuksia nopealla rytmillä, jotta Jetille ei jäisi aikaa hidastella, vaan se voisi itsekin herätä hommiin. Suuria onnistumisia ei tässä tehtävässä tullut, vaikka väistätykset vasemmalle olivat hitusen helpompia. En saanut itse oltua kovin nopea, joten ei Jettikään moiseksi ryhtynyt. Etu- ja takaosan kontrollointi sekä tahdin säilyttäminen yhtä aikaa tuntui melkoisen haastavalta.

Loivat kiemuraurat sekä toiselle niistä pyöräytetty voltti sujuivat ihan kohtuullisesti. Opettaja muistutti tarkkailemaan, että Jetti liikkuu kaarteista ja volteista huolimatta tasaisessa tahdissa. Alun volteilla Jetti pyrki valumaan ulos, jota korjasin omaa istuntaani jämäköittämällä. Etenkin ulkokyljen tuen löytäminen sekä lonkkien avaaminen auttoivat. Oikea kylki oli tosin edelleen hukassa. Tahdin säilyttäminen etenkin käynnissä sujui vähän niin ja näin. Jaksan edelleen päivitellä sitä, kuinka vaikeaa käynnin ratsastaminen onkaan. Pysähdykset ja peruutukset lähtivät myös vähän vaihdellen. Olisin saanut valmistella pysähdyksen paremmin, mutta nyt se tuli tehtyä hieman hätäisesti. Tahdoin hypätä sen kohdan yli ja ajatella jo peruutusta.

Tunnin toinen kuvio tehtiin pääty-ympyrällä. Sen aikana teimme lyhyesti käynnissä muutamat takaosan väistätykset ulommas. Sitten teimme vasta-asetuksia sekä lisäsimme niihin tovin päästä myös aiemmin tehdyn takaosan väistätyksen ulommas. Näiden molempien jälkeen suoristimme sekä nostimme käynnistä laukan lyhyeksi toviksi. Vasta-asetukset auttoivat vähän suoristamaan Jettiä, sillä oikeassa kierroksessa se tahtoi asettua liikaakin. Takaosan väistätyksen yhdistäminen vasta-asetukseen tosin oli kinkkistä. Tänään jotenkin sähläsin kiireellä sen sijaan, että olisin malttanut ottaa asian kerrallaan. Muutaman kerran sain tehtyä valmistelut rauhassa, jolloin laukkakin nousi aika asiallisesti. Muut laukannostoyritykset olivat valumisia parin raviaskeleen kautta, joihin ei voinut olla tyytyväinen. Laukkaa olisi ollut kiva työstää pidempäänkin, mutta jospa kenttä piakkoin olisi siinäkin kunnossa.

Tunnin parhaimmat hetket tulivat tehtävien lomassa työstetyssä ravissa. Kun tehtävänä oli vain ravata uraa myöten sekä pyöräytellä sopiviin kohtiin ympyröitä, ei vaikeusaste noussut liian korkeaksi. Jumpat ja notkistelut tuntuivat auttaneen, sillä Jetti tarjosi aika letkeää, tasaista ravia. Muoto pysyi nätisti samoin kuin tahti, jolloin ravi tuntui mainiolta. Tässä ehdin miettiä omaa olemistani ja opetella olemaan säätämättä kaiken varalta jotain. Tänään ratsastukseni oli tosiaan vähän jännittynyttä ja häseltävää, mikä heijastui niin Jettiin kuin tehtäviin. Onneksi tunnin aikana sai välillä ihastella revontulia. Niinä hetkinä sain hyvin nollattua omaa päätäni ja palattua tehtävien pariin vähän rennommalla mielellä.