Keskiviikkona oli tuplaratsastuspäivä, joka alkoi Aira Toivolan tunnilla Jetin kanssa. Jaoimme tunnin Kaisan ja Vaken kanssa. Askellajeina olivat kentän kunnon takia edelleen käynti ja ravi. Se ei tosin haitannut kummemmin, sillä Airan tunneilla hommia saa kyllä paiskia askellajista riippumatta. Tällä kertaa tunnin teemana oli kylkien kautta kääntäminen.
Aluksi ratsastimme neliötä, jonka kulmiin teimme pysähdykset. Siitä piti saada hevonen ottamaan etuosallaan askel käännökseen istunnan ja ohjien avulla. Ideana oli siis saada tehtyä käännös omalla vartalolla ulkokylkeä käyttäen. Vasemmassa kierroksessa oikean kyljen piti kääntää, oikeassa taasen vasemman. Jopas oli vaikea tehtävä! Vasemmassa kierroksessa käännöksistä ei ensin meinannut tulla mitään. En saanut otetta oikeaan kylkeeni, jolloin istuntani ei varmasti kehottanut Jettiä kääntymään minnekään. Niinpä Jetti jurnutti paikoillaan, ja minä panikoin selässä. Kun sain jotain liikettä aikaiseksi, teki Jetti sen takaosallaan. Tässä vaiheessa olisin halunnut kaivautua maan alle, sillä hävetti jo sen verran pahasti. Opettaja kuitenkin jaksoi neuvoa ja korjata, jolloin lopulta aloin saada otetta oikeaan kylkeeni. Sen seurauksena Jettikin lopulta ymmärsi, mitä yritin tarkoittaa ja otti askeleen oikeaan suuntaan. Oikea kylkeni oli niin pahasti hukassa, että tehtävä oli haastava. Onneksi vasen kylkeni löytyi paremmin, jolloin käännökset oikeassa kierroksessa olivat asiallisempia. Teimme käännöksiä myös ilman pysähdyksiä. Alun vaikeuksien jälkeen sain tehtävästä paremmin kiinni, ja käännökset alkoivat sujua selvemmin. Oli itse asiassa aika siistiä tajuta, että minäkin voin oppia ratsastamaan istunnalla paremmin.
Tämän jälkeen teimme kulmat edelleen tuttuun tapaan, mutta lisäsimme neliökuvion kahdelle sivulle pohkeenväistöt. Aira neuvoi pitämään kulmassa tehdyn käännöksen ja siinä käytetyn kyljen tuen myös väistön aikana. Aluksi sain taas miettiä oman istuntani käyttöä rutkasti, jolloin itse väistö jäi vähän paitsioon. Lopulta sain kroppaani aseteltua oikein, jolloin saatoin yrittää myös väistöä. Paremmin löydetty istunta ja kyljen tuki auttoivat pitämään Jetinkin suorassa. Niinpä väistöt lähtivät paremmin eikä Jetti pyrkinyt pullahtamaan omille teilleen. Opettaja muistutteli ahkerasti pohkeen oikeasta paikasta, kun minun kinttuni tahtoivat karata taas todella taakse. Teimme väistöjä myös ravissa, tällä kertaa pituushalkaisijalta niihin lähtien. Haeskelin kylkiäni sinnikkäästi, ja Jetti palkitsi hyvät hetket väistämällä mukavan helposti ja sujuvasti. Oikea kylki oli vieläkin pääosin hukassa, mutta sain onneksi välillä siihen otetta. Väistöt vasemmalle sujuivat tällä kertaa oikealle tehtyjä väistöjä helpommin.
Tunti hurahti taas todella nopeasti ohi. Treeniaihe oli todella mieluinen, vaikkakin haastava. Kylkien avulla kääntäminen helpottaa kummasti menoa ja poistaa esimerkiksi hevosen puskemisia, kun en väärillä pohjeavuilla tyrkkää sitä minne sattuu. Seuraavana haasteena on tosiaan löytää oikea kylki ja oppia käyttämään sitä kunnolla. Vasen kylkeni on jostain syystä vahvempi, mutta eiköhän tuo oikeakin kylki vielä löydy ja treenaudu käyttökuntoon. Tunnin loppupuolella tajusin myös avata lonkkia paremmin, mikä auttoi löytämään kylkiä paremmin. Silloin en päässyt tekemään käännöstä huijaten eli kääntämällä vain ylävartaloa, vaan kylki oli helpompi löytää ja laittaa kääntäväksi avuksi. Tätä asiaa saa kyllä miettiä tosissaan muillakin tunneilla. Kuka olisikaan arvannut, että istuntatreenit ovat näin antoisia ja itse asiassa kivojakin? En minä ainakaan, sen voin rehellisesti tunnustaa. Helppoahan tämä ei ole, mutta jälleen kerran onnistumiset palkitsevat ja tsemppaavat jatkamaan.
