Tiistaina kävimme jo päivästä Tallinmäen tunnilla. Olin kuvitellut meneväni koulua Jetillä, vaan löysin itseni Hempan kanssa puomi- ja kavalettitunnilta. Mikäpä siinä. Revanssi pikemmin kuin odotin, ja hyvä niin. Ratsukoita tunnilla oli kolme. Alkukäppäilyt hoidimme peltolenkin kautta, ja itsenäisessä verryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi. Hemppa vaikutti samalta kuin viimeksi: asiallinen ja tasainen.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme puomeja laukassa pääty-ympyrällä, jonka sisälle tehtiin pienempi voltti. Yksittäinen puomi ylitettiin voltilla ja viisi puomia ympyrällä. Alussa tehtävä meni meillä haparoiden. Hemppa ei oikein alkanut laukata kunnolla enkä saanut tuettua sitä puomeilla, jolloin se pudotti herkästi raville. Lopulta tajusin ratsastaa vähän tarkemmin etenkin lähestymisessä puomeille ja niiden aikana, jolloin saimme niin voltin kuin ympyrän onnistumaan. Hemppa opettaa minua hyvin pysymään hereillä sekä miettimään, mahdanko tiedostamattani jarruttaa istunnallani.
Seuraavaksi tulimme kahta kahden kavaletin suoraa linjaa. Välit molemmissa olivat 20 metriä. Meillä Hempan kanssa väleihin piti laittaa viisi ja kuusi askelta. Linjoja tultiin muutama kerta putkeen, jolloin laukkaa pääsi säätelemään. Ensimmäiseen suuntaan saimme tehtävän kerralla nappiin. Hemppaa ei tarvinnut kummemmin prässäillä, vaan toivotut askelmäärät löytyivät ihanan helposti. Toiseen suuntaan aloin itse säätää omiani, jolloin jäin tahattomasti vähän jarruttamaan. Niinpä askelmäärät eivät löytyneet heti, vaan vaativat pienen reipastumisen. Sen jälkeen homma toimi taas.
Sitten yhdistimme puomit ja kavaletit yhdeksi tehtäväksi. Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa ylittäen ravissa voltilla olleen yksittäisen puomin. Se sujui hyvin. Sen jälkeen piti nostaa laukka. Meillä Hempan kanssa tämä venähti, sillä läpi tunnin meillä oli ollut pulmia laukannostoissa. Pitäisi tajuta, mitä ihmettä oikein äherrän, kun en saa tehtyjä nostoja selvästi. Laukka nousi kuitenkin lopulta ja pääsimme tulemaan puomit ympyrällä asiallisesti. Siitä tulimme ensimmäisen kavalettilinjan toivotusti viidellä askeleella ja jatkoimme toisen kavalettilinjan taasen kuudella askeleella. Sen jälkeen tulimme keskihalkaisijalla olleen ristikon ja vaihdoimme suuntaa. Hemppa vaihtoi hypyssä etuosan ja lopulta myös takaosan. Sitten tulimme taas viiden laukan puomilinjan, jonka jälkeen nerokkaasti unohdin tehtävän. Jouduin huutelemaan, mitä piti tehdä ja loogisesti ohjeeksi tuli tulla toinenkin kavalettilinja. Pyöräytin ympyrän ja jatkoin linjalle. Pasmat olivat niin sekaisin, että hurautin siihenkin kuusi askelta. Olin ihan unohtanut, että se piti tulla viidellä. Sain kaiken lisäksi ottaa sen pari kertaa heti uudelleen ja ihmettelin kovasti, miksi opettaja käski minua etenemään, kun itse olin ratsastamassa siihen lyhyempää laukkaa. Pääsimme jatkamaan tästä kuitenkin vielä uudelleen keskihalkaisijalla olleelle ristikolle, jolla laukka vaihtui hypyssä vasemmaksi. Sitten tulimme vielä laukkapuomit ja ravipuomin, jotka menivät hyvin.
Tehtävän jälkeen minulle selvisi, että olin sekoittanut linjojen askelmäärät. Tulimme vielä kertaalleen sen viiden askeleen linjan, johon olin tehtävällä sinnikkäästi nakutellut kuutta askelta. Sehän meni heti sujuvasti, kun kuskikin oli kartalla. Hemppahan teki jo tehtävällä asiat oikein, sillä minähän nimenomaan ratsastin linjalle kuutta askelta toivotun viiden sijasta.
Tunnista jäi hyvä mieli. Nyt ponnistuspaikat olivat yhteisiä päätöksiä ja hyppyihin mukautuminen oli helppoa. Hempan laukka oli parhaimmillaan kevyesti säädettävää. Viiden ja kuuden askeleen väleissä ei tarvinnut prässätä ylimääräisiä, vaan ne menivät helposti. Hemppa oli myös ihanan tasainen ja ohjautui hyvin. Varsin mainio hyppykaveri siis! Koska tunti meni mukavasti, toivoin Hemppaa vielä toistekin. Se opettaa minulle taas erilaisia juttuja kuin esimerkiksi Jetti, joten siitähän on vain hyötyä. Minulle kun tekee hyvää mennä muillakin hevosilla ennen kuin aivan kangistun enkä enää yhtään osaa mukautua vieraampiin hevosiin.
