Viimein A-merkki koulukisoissa

A-merkin kouluohjelman ratsastaminen 1-tason kisoissa on ollut yksi ratsastustavoitteistani jo liki kahden vuoden ajan. Nyt sunnuntaina pääsin viimein toteuttamaan sen oman seuran kisoissa. Treenit tosin olivat menneet pahasti mönkään, mutta yritin silti suhtautua kisakoitokseen positiivisesti siinä enemmän ja vähemmän onnistuen. Ratsunani oli Manu, joka meni kisoissa A-merkin toisenkin kerran minun jälkeeni.

Ehdin kävellä kentällä lyhyen tovin, kunnes pääsin jo maneesiin. Pienellä alueella sai mennä käyntiä ja ravia. Sen lisäksi pääsimme luokkien välissä kouluradalle verryttelemään kaikki askellajit läpi. Manu tuntui kivan rennolta eikä se kiirehtinyt turhia. Verryttelyssä tein muutamia pohkeenväistöjä, voltteja ja peruutuksia sekä myötä- ja vastalaukan nostoja. Väistöt olivat edelleen vähän puolittaisia, mutta Manu ei kuitenkaan hätäillyt niiden aikana. Peruutukset olivat ihan ok samoin kuin voltit. Vastalaukoista oikea nousi näppärästi, mutta vasen tökki. Manu tarjosi aina myötälaukkaa. Pieni paniikki hiipi puseroon, ja yritin värkätä nostoa onnistumaan. Taisin saada sen kerran tehtyä. Sen jälkeen päätin jättää sen hautumaan ja mennä loput verryttelystä rennosti. En halunnut prässätä Manua liikaa, ettei sillä napsahtaisi kipittäminen päälle. Se kun oli malttanut laukkojenkin jälkeen aika kivasti. Olin luokan ensimmäinen lähtijä, joten sain jäädä verryttelystä suoraan radalle ja kerrata ohjelman vielä mielessäni. Tuomarin vihellyksen jälkeen en sännännyt heti matkaan, vaan siirryin kaikessa rauhassa raviin. Tavoitteena oli saada kohtuullisen rauhallinen suoritus ilman suurempia hätäilyjä.

Alkutervehdykseen tulimme hieman varovaisesti. Manu pysähtyi vinoon, mutta seisoi tervehdyksen ajan kiltisti. Raviin palasimme käynnissä muutamat askeleet hiippaillen. Tuomarilta numeroksi 5,5. Ensimmäinen voltti oikealle valui hieman isoksi, mutta ravi oli ihan ok. Numeroksi 6. Vaihtouralla suoristus jäi puolitiehen, tästä numeroksi 5,5. Voltilla vasemmalle tuomari toivoi selkeämpää taivutusta ja antoi numeroksi 6. Pohkeenväistössä vasemmalle tuomari toivoi takaosaa mukaan, numeroksi 5,5. Ensimmäisessä keskiravissa en tohtinut kummemmin pyytää Manua eteen, sillä se rikkoi alussa askeleen ajaksi laukalle. Tuomari totesikin keskiravimme vaatimattomaksi, numeroksi 5,5. Pohkeenväistö oikealle meni aiemman tavoin, ristiaskeleet olisivat saaneet olla selvemmät. Numeroksi 5. Selkään tämä silti tuntui paremmalta kuin väistö vasemmalle. Pysähdys valui pisteestä ohi, mutta peruutus onnistui ihan hyvin, ja pääsimme raviin kohtuullisesti, näistä numeroksi 5,5. Käyntiin siirryimme tuomarin sanoin pehmeästi, numeroksi 6.

Ensimmäinen vastalaukka meni alussa mönkään. Manu nosti myötälaukan niin kuin verryttelyssä. Tajusin tämän kuitenkin ja päätin yrittää korjausta. Sain kuin sainkin Manun raviin ja siitä loppumatkan ajaksi vasempaan laukkaan. Numeroksi tästä 4, mutta maininta hyvästä korjauksesta. Myötä- eli oikea laukka nousi ihan hyvin, mutta voltti paisui vähän isoksi, numeroksi 5,5. Keskiympyrällä en tietoisesti pyytänyt Manua kauheasti eteen, vaan annoin sen laukata itse vähän isommin. Numeroksi 5,5 ja toive rohkeammasta keskilaukasta. Ympyrän jälkeen muutosta harjoituslaukkaan ei tullut ihan niin selvästi kuin olisi saanut, loppulaukasta numeroksi 5,5. Toinen keskiravi meni myös himmaillen, numeroksi sama kuin aiemmin eli 5,5. Keskikäyntipätkästä saimme myös saman kuin aiemmin eli numeroksi 6. Toinen vastalaukka eli oikea laukka nousi onneksi oikein. Tuomari toivoi pyöreämpää kaulaa, numeroksi 5,5. Myötälaukka nousi hyvin, ja kymmenen metrin voltti oli kuvioltaan parempi, numeroksi 6. Keskiympyrä keskilaukassa meni myös rauhassa, numeroksi 5,5. Laukkalävistäjä meni muuten hyvin, mutta ratsastin tien hieman liian aikaisin uralle samoin kuin siirtymisen raviin. Numeroksi kuitenkin 6. Lopputervehdykseen tulimme hieman linjalta pois käyden, mutta Manu pysähtyi ihan asiallisesti ja odotti tervehdyksen rauhassa. Numeroksi 5,5.

Suorituksen jälkeen olin niin huojentunut. Kiittelin ja taputtelin Manun hyväksi ennen kuin luovutin sen seuraavalle ratsastajalle. Sitten sainkin jännittää tovin ennen kuin pääsin vilkaisemaan pöytäkirjaa. Sen nähtyäni hymyilin helpottuneena. Me pääsimme läpi 55,925 prosentilla! Sinällään lukema ei ole minkään hihkumisen arvoinen, mutta minulle se sillä hetkellä oli. Treenimme olivat menneet niin epätasaisesti, etten hetkittäin oikeasti uskonut meidän pysyvän edes kouluaitojen sisällä. Mutta niin vain saimme selvästi hyväksytyn tuloksen. Toki tuomari oli arvostelussaan kiltti, mutta silti. Tuomarin terveiset olivat seuraavat: ”Melko täsmällinen rata, hevonen voisi olla pyöreämpänä niskastaan, mutta liikkuu tarmokkaasti lähes koko radan.” Kuuden ratsukon luokassa olimme viidensiä.



Huh, olipa jännä kisapäivä. Mutta kuten yleensä, todellakin kannatti nujertaa epäilykset ja mennä se A:n ohjelma. Nyt se on kertaalleen testattu, ja treenit voivat jatkua. Tavoitteeni rauhallisuudesta toteutui hyvin enkä oikeastaan radalla muuhun pyrkinytkään. Seuraavalla kerralla voinen jo ratsastaa tehtäviäkin vähän paremmin. Työtä on edessä vielä sen kanssa, että muoto olisi A:han riittävä, ja saisin Manun kantamaan itsensä ja työskentelemään rehellisemmin takaosasta lähtien. Tämä suoritus oli kuitenkin tänään se, mihin pystyin, ja se onneksi riitti. Sainpahan täytettyä sen koulutavoitteeni, jes!

Videosta kiitos Alekseille!