Torstaina piti olla Tallinmäellä estevalmennus, mutta eiköhän keli viilennyt ja koppuroittanut kentän. Hyppelyt sai unohtaa, mutta onneksi pääsimme kuitenkin koulutunnille. Ratsukseni sain toiveideni mukaan Hempan Jetin huilailleissa. Tällä kertaa pistin kannukset jalkaan, jotta näkisin, paraneeko Hempan reagointi pohkeeseen. Ratsukoita oli kolme.
Alkuverryttelyn käynnissä ja ravissa Hemppa protestoi pari kertaa, kun pyysin sitä liikkumaan reippaammin ja käytin kannusta. Hemppa tuntui siltä, ettei vain viitsinyt mennä reippaammin, kun oli kanssani päässyt aiemminkin olemaan lötkömpi. En kuitenkin ottanut protesteista stressiä, vaan pyysin aina uudelleen. Ja kas kummaa, niin se Hemppa hyväksyi pyynnöt ja alkoi liikkua paremmin. Tämän jälkeen kannukset sai pääosin jättää rauhaan, sillä Hemppa alkoi reagoida pelkkään pohkeeseen paremmin.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme keskihalkaisijaa ravaten. Ideana oli tulla sitä mahdollisimman suorana. Sen loppupuolella siirryimme käyntiin ja lähdimme vuorotellen oikealle ja vasemmalle. Pitkän sivun alusta puolestaan teimme käynnissä pohkeenväistöä etuosan uralla pitäen. Siitä taas suoristettiin, siirryttiin raviin ja tultiin tehtävä uudelleen. Lopulta koko tehtävä tultiin ravissa. Keskihalkaisijalla Hemppa pääsi jonkin verran mutkittelemaan. Ravi olisi voinut olla vielä vähän napakampaa, ja olisin saanut itse pitää pohkeet paremmin hevosen ympärillä. Kiemurteluita sai onneksi korjattua, mutta sellainen kunnon suoruus jäi vielä puuttumaan.
Pohkeenväistöt oikealle olivat tänään vaikeita. Hemppa pääsi hidastelemaan ja kiemurtelemaan niissäkin. Sain hyvin täsmällisesti hakea apuja kuntoon ennen kuin saimme muutamia parempia askeleita. Sen sijaan väistöt vasemmalle menivät niin käynnissä kuin ravissa helpommin. Liekö se suunta sitten Hempalle vai minulle helpompi. Oli kuitenkin kiva päästä menemään niin helppoja ja tasaisia raviväistöjä, joissa ei tarvinnut ähertää enempää.
Tämän jälkeen haimme hevosia hyväksymään ohjastuntuman ja pyöristymään sille ensin ihan paikoillaan seisten. Seisominen ei ollut Hempan mieleen, joten steppailimme aina aikamme ennen kuin Hemppa malttoi pysähtyä ja kuunnella, mitä halusin siltä. Lopulta sain Hempan hoksaamaan, että pienillä ohjasotteilla halusin sen sekä olevan paikoillaan että pyöristävän niskaansa. Tästä pääsimme jatkamaan saman pyöreyden säilyttämistä käynti-ravi-käyntisiirtymisissä. Pakka pääsi aina välillä leviämään, mutta saimme monta mainiota siirtymistä molempiin suuntiin. Jes! Minullahan yleensä pulmana on se, että pyöreys katoaa, kun siirrytään askellajista alaspäin. Hempan kanssa sen sijaan sain näitäkin onnistumaan.
Lopuksi teimme vielä ravissa keskihalkaisijalta väistöjä uralle edelleen pyöreyttä miettien. Jokin loksahti tässä kohdilleen, sillä nyt väistöt menivät parhaimmillaan pyöreänä ja aika rentoina niin vasemmalle kuin oikeallekin, joka oli aiemmin tökkinyt. Parhaimmat väistöt olivat tahdikkaita ja ihanan helppoja, ja olin niin mielissäni. Hitsit, kiva Hemppa! Hempassa on vähän jotain samaa kuin Jetissä, mutta sitten sopivasti jotain erilaistakin. Tällä tunnilla opin sen, että kyllä siltäkin saa pyytää asioita eikä senkään kanssa tarvitse tyytyä köpöttelemään. Kun Hempan saa tekemään töitä, on se varsin mukava kaveri. Tätä samaa fiilistä pitää kyllä hakea jatkossakin.
