Perjantain toinen hevosteluni oli Hiliman ratsastaminen itsenäisesti. Treeniaiheiksi otin käynnissä tehdyt pohkeenväistöt, voltit sekä kevyesti tehdyt siirtymät.
Käyntipohkeenväistön tein uralta noin pituushalkaisijalle, jonka jälkeen pyöräytin voltin vastakkaiseen suuntaan. Väistöt oikealle tuntuivat helpommilta. Väistöissä vasemmalle en saanut pohjetta niin hyvin läpi, ja istuntani vinouden takia Hilima pääsi vähän valumaan vasemmalle ilman väistöaskelia. Hevosen etuosan hallinta ja suoruuden varmistus olisivat todennäköisesti olleet ratkaisu, mutta kun en saanut itseäni suoristettua, oli sitä luonnollisesti huono odottaa hevoseltakaan. Saimme kuitenkin molempiin suuntiin asiallisia väistöhetkiä, joissa Hilima pysyi kohtuullisen rentona. Väistöjen jälkeen tehdyt voltit menivät aina sen mukaan, miten väistöt olivat menneet. Hyvät väistöt johtivat hyviin voltteihin, kehnommat samanlaisiin pyörähdyksiin. Tässä oli hyvä huomata se, kuinka aiempi tehtävä vaikutti niin hyvällä kuin huonolla tavalla. Lohduttavaa oli kuitenkin se, että menoa toki saattoi korjata vielä tässäkin vaiheessa.
Seuraavaksi tein siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin kolmikaarisen kiemurauran suorituskohdissa. Toinen siirtymistehtävä oli nostaa pitkän sivun alusta käyntivoltin jälkeen laukka ja siirtyä pitkän sivun loppupuolella raviin ja heti toiselle voltille. Siirtymät ravista käyntiin sujuivat, jos sain Hiliman ravaamaan rauhassa ja suunnilleen oikeinpäin. Toki siirtymät venyivät silloinkin hieman, mutta ne olivat vähän rennompia. Jos taas Hilima tuli suorituskohtaan vähän kipittäen, vastusteli se siirtymistä hieman, jolloin jarrutusmatkakin piteni. Mitä opimme? Valmistele siirtymiset suunnasta riippumatta. Käynnistä saimme muutaman kerran laukan nousemaan ihanan maltillisesti. Muutoin tämä tehtävä meni kipityksen puolelle. Hilima oli laukkaamisesta innoissaan, mikä näkyi malttamattomuutena ennen nostoa sekä kiireisyytenä laukan jälkeisessä ravissa. Alkuun ja loppuun pyöräytetyt voltit auttoivat kuitenkin mukavasti tasaamaan menoa, mikä oli suureksi avuksi. Hilima osaa tehdä näppäriä siirtymiä, kunhan vain tajuaisin valmistella ne huolellisemmin. Siirtymät alaspäin ovat meille tosin vielä vähän hankalia, mutta onneksi niitä voi treenata.
Loppuraveissa pyörittelin vielä muutamat ympyrät ja hain Hiliman rennoksi ja malttamaan. Loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta näppärästi. Tieosuudella ohitimme traktorin, joka leikkasi pientareiden kasvillisuutta matalaksi. Hilima oli ihanan tolkku. Vähän se katseli kovaäänistä konetta, mutta käveli asiallisesti sen ohi mitään ylimääräisiä esityksiä tekemättä. Yksi syy, miksi järkevät suomenhevoset ovat mieleeni. Tunnin treeneissä kertautui taas hyvin se, että on osattava ottaa hetki kerrallaan. Vaikka yhdessä kohdassa meno tuntuu leviävän käsiin, voi sen toisessa jo pystyä parsia paremmaksi. Etenkin Hiliman kanssa saisin muistaa tämän, sillä välillä sen energia ja luontainen pyrkimys liikkua eteen muuttuvat häseltämiseksi. Kun itse lähden vielä siihen mukaan, on meillä yhteensä kaksi sinne ja tänne poukkoilevaa tapausta yhdessä. Kun taas keskityn ottamaan yhden asian kerrallaan, palautuu Hilimakin yleensä kuulolle. Siinäpä taas mietittävää tuleville kerroille.
