Siitä, kun olin kotiutunut ratsastusleiriltä, meni alle 12 tuntia ja olin taas tallilla. Pitihän sitä
Jettiä nyt päästä ratsastamaan etenkin, kun sunnuntaina oli luvassa estekisat. Luvassa oli verryttelynä toimiva lyhyt maastolenkki, jonka jälkeen jatkoimme estetunnille. Kävimme reilun puolen tunnin maastolenkin
Kaisan ja Vaken kanssa. Kiersimme tutun, pääosin tiepainotteisen lenkin. Vake sai johtaa, sillä se oli enemmän hereillä kuin Jetti. Kotimatkan laukkapätkässä vaihdoimme paikkoja. Jettiä sai nohitella melkoisesti, mutta löytyi siitä lopulta kohtuullista laukkaa. Ravikin sujui laukan jälkeen paremmin. Loput matkasta käppäilimme, kunnes pääsimme kentälle.
Kentällä annoin Jetin kävellä tovin, kunnes vielä vähän ravasin ja laukkasin sen kanssa. Sitten aloitimme varsinaiset treenit. Ensin kalibroimme laukkaa kahden puomin 17 metrin linjalla. Askelia pistimme väliin 4–6. Askelmäärät löytyivät helposti, mitä nyt kertaalleen viiden askeleen sijaan hurautimme välin jo neljällä. Se nyt onneksi oli vain positiivinen pulma. Muutoin Jetti otti niin pidätteet kuin pyynnöt edetä hyvin vastaan, kun tein ne kerrankin ajoissa. Hyvä minä! Sitten hyppäsimme yksittäistä estettä ympyrällä molemmista suunnista. Tie oli hieman haastava, mutta reitti löytyi ihan hyvin, ja laukka rullasi kohtuullisesti. Pari hieman kömpelömpää hyppyä sattui kuitenkin mukaan, vaan mitään tietoa mahdollisesta ohimennosta tai kiellosta ei onneksi ollut. Hyppäsimme vielä saman esteen ja jatkoimme siitä kaarevalla tiellä toiselle pystylle. Tämäkin sujui ihan ok, ja pääsimme radan pariin.
Radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa ylittäen yksittäisen pystyn suoralla lähestymisellä. Siitä oli pitkä matka suoralle linjalle, joten yritin säilyttää laukan sen aikana. Suoran linjan pääsimme toivotusti neljällä askeleella eli laukka ei ollut pahemmin hyytynyt. Suoran linjan jälkeen kaarsimme askeleen sarjalle, joka myös meni toivotusti. Sen jälkeen saikin ratsastaa tarkasti, sillä vuorossa oli aiemmin tunnilla hypätty pysty hieman haastavalla tiellä. Laukka pääsi ehkä vähän sammumaan eikä tie ollut kaikista paras, mutta olimme Jetin kanssa silti molemmat menossa esteen yli, joten se ylittyi puhtaasti. Edessä oli enää kaarevalla tiellä oleva este, joka myös ylittyi asiallisesti. Ratamme noin 80–90 sentin korkeudessa meni kaikkinensa ihan mukavasti, joten olin tyytyväinen. Leirin jäljiltä oma ratsastusvire oli mukavalla tasolla, mikä varmasti auttoi Jetinkin kanssa. Tämän treenin perusteella tuli luottavainen olo ja hyvä fiilis lähteä sunnuntain estekisoihin Tornioon.
