torstai 9. heinäkuuta 2015

Maastoestekurssin 2. päivä: vettä kaikkialla

Maastoestekurssin toinen ja samalla viimeinen päivä meni vetisissä merkeissä. Vedestä pääsimme nauttimaan Noran ja Kaisan kanssa niin sateen muodossa kuin tehtävien parissa loiskuttaen. Ratsunani jatkoi tietysti Lore. Yritin lietsoa itseäni sopivan päättäväiseen tilaan, jotta pääsisimme esteet tällä kertaa vähän sujuvammin ja mieluusti kerralla yli.

Ensimmäisen hypyn otimme lämmittelynä tutulle tukille. Se sujui hyvin, ja Lore oli rohkeasti menossa. Siitä jatkoimme polulle, jossa hyppäsimme kaksi uutta estettä, jonkinlaisen risuesteen sekä isomman tukin. Risun Lore meni ihan sujuvasti, mutta tukille sitä sai vähän kannustaa. Sen avulla se kuitenkin hyppäsi uuden esteen ensimmäisellä yrittämällä.

Näiden jälkeen siirryimme lammen läheisyyteen. Yritimme ensin mennä portaita alas, mutta yksikään kolmesta ratsastusta ei suostunut laskeutumaan ensimmäistä porrasta alemmas. Sateisen kelin vuoksi portaiden alhaalla oli vettä vähän reilummin, mikä ilmeisesti sai hevoset arpomaan. Luovuimme tästä ideasta ja menimme portaat toiseen suuntaan eli ylös. Lähestymisen teille vesilätäkön syvyyden vuoksi ravissa. Näin tehtynä homma onnistui, ja Lore meni portaat asiallisesti ylös. Sitten lisäsimme portaita ennen yhden lankun, joka oli kunnon puskassa. Lähestyminen sille tuli tiukasti, ja onnistuin joka kerta ratsastamaan itse päin puskia. Lore kuitenkin hyppäsi kiltisti huonommallakin tiellä pienen esteen, ja samoilla vauhdeilla pääsimme portaatkin ylös.

Apinarefleksit testissä. Onneksi ote piti.
Seuraavaksi hyppäsimme isompaa tukkia, jonka alla oli pari kiveä. En osannut yhtään odottaa esteelle ongelmia, vaan niitähän tuli. Lore kielsi esteelle monta kertaa enkä yhtään tajua, mikä esteestä teki sille kamalan. Kahdesti keikahdin kaulalle, toisella kerralla luulin jo ottavani maakosketuksen, mutta Lore sieti hienosti apinailuni ja sain kammettua itseni satulaan. Lopulta opettajan blokatessa Loren pakotien ja kannustaessa äänellä pääsimme esteen huterasti yli. Kehuin Lorea tietysti paljon. Sitten tulimme aiemman lankun, portaat ylös ja sitten vielä tämän tukin. Lankulle tuli huonosta tiestä johtuen yksi kielto. Sen jälkeen ratsastin taas vähän topakammin, jolloin pääsimme tehtävän lopulta kunnialla maaliin.

Loppuun hyppäsimme vielä edellispäivältä tutun tukin, risun sekä renkaan kahdesti sekä kerran tukin yksittäin. Nämä hypyt menivät ihan ok, kun lopulta tajusin vähän rentoutua ja luottaa Loren menevän esteistä yli. Viimeisenä otettu yksittäinen tukki oli itse asiassa mainio hyppy. En enää jännittänyt tai ylivarmistellut, jolloin Lore pääsi esteelle hyvin ja esitti sujuvan hypyn siihen. Siihen oli hyvä päättää tämän kurssin hyppelyt.



Kannatti ehdottomasti käydä, vaikka välillä jännitti, ja usko meinasi loppua kesken. Kaikesta onneksi selvittiin, ja itseluottamus pysyi kuitenkin hyvin plussan puolella. Tärkein muistutus kurssin aikana oli ehdottomasti se, että aina on ratsastettava. Hevosta ei saa eikä kannata jättää yksin, sillä se ei välttämättä automaattisesti mene esteistä yli. Samalla on kuitenkin vältettävä turhaa prässäystä, jotta hevoselle jää työrauha. Nämä asiat muistamalla monet asiat sujuvat varmasti helpommin. Ei siis muuta kuin samoja asioita miettimään rataesteillä, niin eiköhän siihenkin tule taas parempaa varmuutta.

Videoista kiitos Alekseille!