Perjantaina oli vuorossa Tallinmäen neljän ratsukon estetunti, mukana olivat tietysti Nora ja Kaisa. Menin tunnin Jetillä. Tänään Jetti ei ollut niin virkeä kuin olisin toivonut, vaan sitä sai ratsastaa melkoisesti eteen. Eikä aina sittenkään ruuna meinannut liikkua.
Alkuverryttelyssä tahkosimme ravipuomeja sekä ylittelimme laukassa lävistäjäristikkoa ja ristikkosarjaa. Meno oli nihkeää, ja huumorintajuni oli koetuksella. Olin vissiin ajatellut, että Jetin kuuluisi hyvän kouluvalmennuksen jälkeen liidellä aivan automaattisesti ilman mitään ratsastusta. No, tulipahan taas herätys todellisuuteen, jossa myös ratsastajan on tehtävä hommia. Ennen rataa otimme muutamia tehtäviä, jotka sujuivat ihan ok. Pontevuutta olisi saanut olla, mutta menimmepä kuitenkin kaikesta kerralla yli. Aloin varmasti painostaa Jettiä ihan liikaa panikoidessani hitautta, ettei se viitsinytkään alkaa laukata kunnolla. Taas asia, johon kiinnittää huomiota: rentous myös estetunneilla.
Sitten hyppäsimme radan, joka meille Jetin kanssa oli jossain 90–95 sentin tuntumassa. Mukana myös ainakin yksi metrin este, jihuu! Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Ykkösenä olleelle muurille tuli hitusen jarruttava hyppy, mutta kuitenkin ihan varma. Laukka vaihtui toivotusti vasempaan. Kakkoselle yritin hakea tilavaa reittiä, jotta laukka ei sammuisi. Suunnitelma toteutui kohtuullisesti, ja kakkonen ylittyi ihan ok. Kolmoselle oli hieman pidempi matka, mutta sekin sijaitsi hieman tiukemman kaarteen takana. Sain sille kuitenkin kohtuullisen lähestymisen, mutta laukka olisi saanut olla pontevampi. Jetti otti puomiin kosketuksen takasillaan, mutta se ei onneksi pudonnut. Neloselle oli kaareva tie, jonka pääsimme seitsemällä askeleella. Hyppy oli ok, ja Jetti nappasi siinä oikean laukan. Sarjalle tulimme kaarevan tien kautta, mikä söi laukkaa pahemman kerran. En muka tajunnut ratsastaa laukkaa kaarteen läpi. Sitten minulle iski paniikki, sillä edessä oli askeleen välillä oleva pystyn ja okserin sarja. A-osalle tuli sangen hidas hyppy, jolloin paniikkini yltyi ja pelkäsin, ettei Jetti selvittäisi väliä yhdellä saati kahdella askeleella. Niinpä unohdin tietysti pohkeet käytöstä ja komensin vahvalla ääniavulla Jetin b-osankin yli. Komennon jälkeen tuli kuitenkin heti kehu. Tällekin tuli puomikosketus, mutta jälleen oli tuuri mukana. Tämän jälkeen kuitenkin rauhoitun vähän ja annoin Jetin hoitaa kaksi viimeistä estettä eli suoran linjan esteillä 6–7 asiallisesti kotiin. Väli meni sujuvasti kolmella askeleella, ja käsittääkseni tämän linjan esteet olivat metrisiä.
Saimme uusia vielä esteet 5a–7 sujuvuuden vuoksi. Nyt sain ratsastettua kaarteen sarjalle sujuvammassa laukassa, jolloin se sujui hyvin. Tie kuutosesteelle olisi voinut olla vähän suorempi, sillä nyt ponnistuspaikka ei aivan osunut. Katsoin Jetin ottavan miniaskeleen, mutta ruuna olikin hyvin hereillä ja lähti hyppyyn positiivisen askeleen kautta. Harmi vain, ettei kuski ollut yhtä hereillä. Onneksi sain päästettyä ohjat liukumaan pidemmiksi, jolloin Jetti selvitti välin seiskaesteelle edelleen kolmella askeleella ja hyppäsi senkin vaivatta.
Tunnista jäi alkunihkeydestä ja omasta tuuppaamisesta huolimatta hyvä mieli. Sain loppua kohti vähän hillittyä tuuppausintoani ja luotettua siihen, että Jetti kyllä menee esteet ilman, että sen tarvitsee kaahata sata lasissa. Kaikista parasta oli toki se, että 95 ja 100 sentin esteet menivät siinä, missä pienemmätkin eikä edes minua hirvittänyt. Näin sitä siedätetään kuskin päätä isompiin esteisiin. Jes ja jeij, lisää tällaista!
