Keskiviikon kolmen ratsastuksen putki alkoi Tallinmäen maastolla. Saimme Kaisan kanssa Noran vetämään maaston, joten luvassa oli vähän reippaampaa etenemistä kaksin tehtyihin lenkkeihin verrattuna. Me Jetin kanssa sijoituimme parhaimpaan paikkaan eli Noran ja Hiliman taakse ja Kaisan ja Vaken eteen.
Kävimme pyöräyttämässä tutun lenkin eli teitä pitkin kangaspoluille, siellä laukkailut ja sitten vesipolkua ja tietä myöten takaisin tallille. Aikaa taisi mennä tunteroinen. Kangaspolkujen laukat olivat sujuvia ja minun mittapuullani reippaita. Jetti pääsi laukkaamaan kunnolla, mutta käyttäytyi siitä huolimatta ihanan tolkusti. Hiliman vauhdissa Jettikin pysyi kohtuullisesti, vaikka sai välillä vähän pistää kaviota toisen eteen. Yritin itse selässä keskittyä hengittelemään enkä jännittämään minulle hieman tavallista reippaampaa vauhtia. Jetille kun teki todella hyvää päästä laukkaamaan isommin.
Kotimatkakin sujui näppärästi käppäillen. Itikat olivat hieman kiusana, mutta ei onneksi älyttömän pahasti. Tallille sai palata tavallistakin tyytyväisimmin mielin, kun pääsimme viimein oman tiimin kanssa maastoon, ja reissu sujui oikein mainiosti. On se vain helppoa ja kivaa, kun saa mennä kahden turvaratsun välissä. Eipähän alkanut kuskiakaan jännittää, vaan reissusta sai nauttia.
