Keskiviikon tunnilla oli luvassa koulua tallin toisen opettajan vetämänä. Oli mukavaa päästä pitkän tauon jälkeen hänen pitämälleen tunnille. Ratsukoita oli mukavasti vain neljä, ja sain vieläpä ihanan herra Hilanterin. Tunnilla pääsimme tahkoamaan viisikaarista kiemurauraa sekä tekemään siirtymisiä.
Tulimme kiemurauraa ensin kokonaan käynnissä. Hilanteria sai vähän nohitella liikkumaan, mutta ei mitenkään älyttömästi. Kaarteet oikealle menivät aika helposti. Kaarteissa vasemmalle sain opettajan ohjeiden mukaan antaa vasemmalla jalalla tilaa Hilanterille kääntyä ja ratsastaa käännöstä enemmän oikealla eli ulkojalalla. Huomasinkin aika nopeasti, kuinka Hilanteri pyrki jatkamaan vasemmalle tehtyjen kaarteiden jälkeisissä suoristuksissa oikealle, jos en ollut ratsastanut sitä kunnolla ulkoavuilla. Tämän hoksauksen jälkeen tähänkin suuntaan tehdyt kaarteet menivät aika kivasti. Tämän jälkeen kuvio aloitettiin käynnissä, mutta yhden tai kahden kaarteen jälkeen siirryttiin raviin. Se ei tuottanut sen kummempia pulmia, kunhan vain edelleen olin teistä tarkka ja ratsastin kaarteet huolellisesti.
Tämän jälkeen teimme kiemurauran suorituskohdissa ravista niin pysähdyksiä kuin siirtymisiä käyntiin. Haasteena oli säilyttää Hilanteri riittävän pontevassa ravissa, mutta lyhyenä. Muutoin sekä siirtymiset että pysähdykset venyivät ja olivat sangen etupainoisia. Muutamia kertoja sain vähän kasattua ravia ennen siirtymistä, jolloin saimme sekä kohtuulliset pysähdykset että käyntisiirtymiset. Siirtymiset raviin olisivat taasen voineet olla paljon aktiivisempia. Nyt Hilanteri pääsi vähän tahmailemaan niissä, vaikka toki siirtyi aina lopulta raviin.
Seuraavaksi lisäsimme kuvioon vielä laukan. Nostimme sen lyhyeltä sivulta ja pyöräytimme siinä ympyrän tai pari. Sen jälkeen tulimme ensimmäisen kaarteen laukassa tehden suoristuksessa siirtymisen käyntiin. Toinen kaarre meni käynnissä, jonka jälkeen suoristuksen jälkeen nostettiin taas myötälaukka. Samalla idealla mentiin koko kuvio eli kierrokseen nähden myötäiset kaarteet mentiin laukassa, vastaiset käynnissä. Emme esittäneet tehtävässä yhtään puhdasta siirtymää laukasta käyntiin, mutta saimme petrattua kovasti. Aluksi raviaskeleita mahtui mukaan melkoisen monta, kunnes lopulta tajusin ratsastaa laukkaa kaarteessa vähän lyhyemmäksi ennen siirtymistä. Tämä auttoi vähentämään raviaskelia ja saamaan Hilanterin nopeammin käyntiin. Oma istuntani vaikeutti hommaa melkoisesti, sillä en saanut siirtymisessä istuttua riittävän tiivisti, vaan keikahdin melkein aina jonnekin. Pistin kyllä keskikroppaa töihin, mutta jotenkin jokin pala levisi aina johonkin suuntaan. Vaan tulipa mukaan onneksi muutama kerta, kun en aivan täysin lössähtänyt siirtymisissä, jolloin Hilanterinkin oli helppo tajuta apuni. Laukannostot käynnistä onnistuivat pari kertaa toivotusti, muutoin menimme vähän valumisen ja raviaskelten kautta. En osannut alkaa prässätä niin paljon, että olisimme petranneet siinä enempää. Päätyihin pyöräytetyillä ympyröillä sain kuitenkin Hilanterista lyhyempää, mutta vähän aktiivisempaa laukkaa irti, mikä oli minulle hyvä saavutus.
Tunnin aikana otimme myös tehtävien välillä muutamat askeleenpidennykset ravissa. Sain kerrankin ratsastettua ne pala kerrallaan enkä nakannut ohjia pidennyksessä menemään. Niinpä Hilanteri esitti ihan asialliset pidennykset, joista kiittelin sitä kovasti. Toki tätäkin olisi voinut prässätä, mutta tällaiseksi väliohjelmanumeroksi esitimme ihan asialliset liikkeet. Loppuraveissa hain vielä Hilanteria malttamaan ja odottamaan minua, kun se hieman pyrki kipittämään. Lopulta ruuna malttoikin kivasti, ja saatoin antaa sen venyttää vähän ohjan perässä. Niinpä pääsin taputtelemaan hienon Hilanterin hyväksi ja hyppäämään satulasta loppukäyntien ajaksi.
Olen sanonut tämän sata kertaa aiemmin, mutta Hilanteri on niin mainio hevonen. Opettajakin oli menoomme hyvin tyytyväinen, minä vielä enemmän. Parasta tunnissa oli se, ettei Hilanteri tuntunut juurikaan vinolta kummassakaan suunnassa. Sen lisäksi se eteni ihan hyvin emmekä jääneet kertaakaan jumimaan tai kinastelemaan kunnolla. Pidin tunnin aikana Airan opit apujen päällekkäisyyksien poistamisesta mielessä, mikä varmasti auttoi erityisesti Hilanterin kanssa. Kylläpä vain tämä 23-vuotias suomenhevosruuna on loistava opettaja. Ihan syystä olen siihen aikoinani ihastunut enkä usko, että tämä hullaantuminen tästä mihinkään laimenee. Onnistumiset Hilanterin kanssa kun tuntuvat aina vähän paremmalta kuin monen muun ratsun kanssa.
