Tiet kuntoon

Lauantain hevostelut jatkuivat Jetin jälkeen Hilimalla esteiden parissa ja vieläpä yksityistunnilla. Tunnin teemaksi otettiin hyvien teiden ratsastaminen. Alkuverryttelyssä pääsin jumppaamaan Hilimaa väistöjen ja volttien parissa. Teimme käyntiväistöt uralta pituushalkaisijalle, jonka jälkeen pyöräytimme voltin. Sitten ratsastimme vastakkaiseen suuntaan ja palasimme tehtävän alkuun. Käyntiväistöissä saimme muutamia hyviä pätkiä, kun sain Hilimasta otteen enkä antanut sen kipittää tehtävän läpi. Volteilla puolestaan ajattelin vähän takaosan väistätystä ulommas, jotta Hilima ottaisi pohjeapuni vastaan. Näiden jälkeen pituushalkaisijalta ratsastettu lyhyt sivu kulmineen menikin kivasti.

Tämän jälkeen otimme kahden puomin suoralle linjalle molemmista suunnista viisi askelta. Emme säätäneet laukkaa, vaan tietä. Minun piti käyttää kaikki tila hyväkseni eikä antaa Hiliman kurvata. Vasemmassa laukassa homma onnistui aika helposti, ja saimme tultua suoralle linjalle hyvin. Oikeassa laukassa jouduin väliin pyöräyttämään voltteja, kun Hilima pääsi oikomaan tietä. Volttien aikana hain Hilimaa kuulolle, jolloin pääsimme taas linjalle paremmin. Oikea laukka on vain ihmeellisen hankalaa meillä vielä, mutta kyllä sekin varmasti vielä paranee. Kunhan vain keksin, miten oikein istun siellä. Hyppäsimme vielä hieman haastavan tien pystyn molemmista suunnista. Kuten arvata saattaa, meni vasen kierros helposti. Oikeassa kierroksessa oli pientä punkemista, mutta sain korjattua sitä kohtalaisesti.

Kaisalle kiitos tästä!

Sitten hyppäsimme radan noin 70-senttisenä. Edelleen ideana oli ratsastaa hyvät tiet tilaa käyttäen. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Yksittäinen pysty suoralla lähestymisellä ylittyi ok, ja matka jatkui suoralle linjalle. Vasemmassa laukassa pääsimme linjalle hyvin eikä siinä ilmennyt pulmia. Laukkakin vaihtui oikeaan. Tie sarjalle olikin sitten vähän oikaistu versio, kun olimme oikeassa laukassa. Saimme kuitenkin rykäistyä sarjan yhdellä askeleella, vaikka se vähän epätasaisesti menikin. Hilima oli sarjan jälkeen ristilaukassa, mitä en tajunnut. Niinpä kaarre tiukemman tien pystylle oli aika kurja, mutta Hilima hyppäsi esteen kiltisti. Sen jälkeen olimme taas vasemmassa laukassa ja pääsimme hyppäämään radan viimeisen esteen kaarevalla tiellä asiallisesti.

Radan jälkeen viilasimme vielä muutaman kierroksen verran niin sarjan ja tiukemman tien pystyä kuin lopulta kertaalleen tiukemman tien pystyä. Sarjasta tuli jotenkin vaikea tänään. Lähestymiset teimme oikeassa laukassa, jossa Hilima pääsi edelleen vähän punkemaan sisälle. Niinpä emme päässeet sarjan a-osalle kovin suorana, mikä heijastui heti sarjan onnistumiseen. Kertaalleen rysäytimme b-osan mukaamme, kun Hilima tuntui laskeutuvan kesken hypyn alas. Laukka ei ollut sujunut välissä, joten hyppykään ei lähtenyt kovin hyvin. Survoimme askeleen väliin myös kahta askelta, kun hommat alkoivat mennä ihan hänekseen. Ei varmaan tarvitse mainita erikseen, ettei sarjan jälkeen lähestyminen tiukemman tien pystylle ollut kovin näppärä. Pääsimme sen kuitenkin aina yli, vaikka petrattavaa olisi ollut valtavasti. Lopulta sain vähän tsempattua omaa ratsastustani, ja pääsimme sarjan ja pystyn kohtalaisesti. Ei se vieläkään sujuvaa ja helppoa ollut, mutta hitusen parempaa. Otimme loppuun vielä tiukemman tien pystyn erikseen, jotta sain ajatuksen kanssa ratsastaa sille hyvän tien. Yksittäisenä tehtävänä ja vasemmassa laukassa se sujuikin hyvin.

Olipahan taas opettavainen kerta. Teiden ratsastamisen treenaaminen tekee minulle hyvää. Hilima on siinä hyvä opettaja, se kun menee sinne, minne ratsastaja tietäen tai tiedostamattaan kertoo. Vaikka tunnin aikana vähän kurvailimmekin, saimme myös korjattua teitä paremmiksi. Se tietysti ilahduttaa ja saa uskomaan siihen, että treenien myötä saamme toivottavasti oikeassakin laukassa ratsastettua hyviä teitä. Täytyy vain itsekin tietää, minne on menossa ja millaisella tiellä. Se varmasti auttaa.