Keskiviikon tunnilla oli luvassa puomeja ja kavaletteja. Itse asiassa tunti oli aika hyvä kertaus edellispäivän estekurssin annista. Ratsukseni sain Hessun, jonka kanssa emme olekaan taas vuoteen törmänneet. Olikin hauska päästä sen selkään. Se kun on yksi niitä ratsuja, joita osaan kaikista vähiten tältä tallilta ratsastaa. Siksi onkin hyvä testata, olenko oppinut tauon aikana mitään eli toisin sanoen osaanko ratsastaa sitä yhtään paremmin.
Tunnin aikana tulimme puomeja ympyrällä ja suoralla linjalla niin ravissa kuin laukassa sekä laukassa ympyrällä puomeja jatkaen kahden ristikon suoralle linjalle. Tiesin, että minun pitäisi saada ratsastettua Hessu lyhyeksi ja teräväksi. Sillä on luonnostaan pitkä laukka, joten sinällään se ei tarvitse vauhtia. Sitäkin enemmän Hessu tarvitsee takajalkojen päällä olemista ja itsensä kantamista.
Ravipuomit menivät vähän niin ja näin. Ympyrällä Hessu pääsi liirailemaan sekä hyytymään. Suoralla linjalla se eteni suunnilleen, mutta jäin silti vähän hätyyttelemään sitä, jolloin meno ei ollut kovin rentoa. Opettaja muistuttikin antamaan Hessullekin vähän vastuuta työnteosta. Suoralle linjalle sain sitten maltettua, ja muutaman kerran se menikin asiallisesti. Ympyrällä puomien tahkoaminen ei sen sijaan juuri parantunut. En ilmeisesti ottanut ulkoapuja niin hyvin käyttöön, että Hessu olisi alkanut kääntyä paremmin etenemisen säilyttäen.
Vähemmän yllättäen ympyrätyöskentely ei parantunut laukassa. Sen sijaan laukkaan sain hieman otetta eli lähinnä kerittyä Hessua vähän lyhyemmäksi. Ensin olin toki yrittänyt saada siitä liikettä irti, mikä johti vain entistä pidempään hevoseen. Tämän jälkeen tajusin alkaa keriä Hessua lyhyemmäksi sietäen vähän hitaalta tuntuneen laukan. Kun Hessua sai hitusenkaan lyhyemmäksi ja edes aavistuksen takajalkojen päälle, tuntui laukka paremmalta. Toki sitä olisi saanut prässätä vaikka kuinka paljon, mutta ero pitkään Hessuun oli selvä. Niinpä kahden ristikon suora linja menikin aika kivasti, ja saimme tultua sen asiallisesti viidellä askeleella. En kyllä aluksi uskonut pitkälaukkaisen Hessun siihen mahtuvan, vaan niin se vain pisti askeleet väliin. Eikä se sinällään tuottanut edes ongelmia. Laukka oli helppo pitää toivotunlaisena, jolloin pienet ristikot ylittyivät ongelmitta.
Tunti hurahti vikkelästi ohi, mutta yllättävän kivaa oli. Siitäkin huolimatta, että sain nohitella Hessua liikkumaan enemmän kuin yhtään toista hevosta hyvään toviin. Tiesin kyllä, että ohjat piti pitää kädessä, kun pyysi eteen, vaan jotenkin me molemmat Hessun kanssa venyimme ja vanuimme. Vaan laukassa saimme lopulta parempia hetkiä, jotka tuntuivat siltä, että olimme menossa yhtä aikaa ja ilman kummempaa kiirettä tai pahinta matelua. Se olisi varmasti hyvä lähtökohta, josta alkaa muokata laukkaa paremmaksi. Tämän tunnin jälkeen en voinut liidellä pilvissä sen suhteen, että olisin yhtäkkiä oppinut ratsastamaan Hessua täydellisesti. Mutta tuntiin mahtui hyviä hetkiä, joita ei välttämättä aiemmin Hessun kanssa ole ollut. Ne ilahduttivat ja motivoivat, joten seuraavallakin kerralla kiipeän ihan mielelläni Hessun kyytiin jatkamaan tästä.
