Tiistaina pääsimme Jetin kanssa mukavasti kotikentällä Pian estevalmennukseen. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Kaiken lisäksi Nora oli ihanasti kuvaamassa tuntiamme. Alkuverryttelyssä menimme tovin itsenäisesti, ja yritin herätellä Jettiä liikkumaan sekä pyöritellä ympyröitä. Opettajan ohjauksessa tulimme ensin voltilla ravipuomit ja jatkoimme siitä ympyrälle laukkapuomeille. Meillä Jetin kanssa oli pieniä ongelmia tahdin säilyttämisessä puomeilla ja räpelsimme tehtävän muutaman kerran. Ensin tulimme liian pitkänä, sitten liian ponnettomana. Toistojen myötä saimme niin ravi- kuin laukkapuomeille paremmat onnistumiset, mutta helppoa ei kyllä ollut.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme kavaletin, pystyn ja kavaletin kolmen askeleen suoraa linjaa oikeassa laukassa. Jetti oli vähän unessa, joten sain alussa herätellä sitä. Jetti myös nappasi sinnikkäästi linjalla aina vasemman laukan, jonka sain korjata tehtävän jälkeen oikeaksi. Kertaalleen menimme tehtävän ohjat roikkuen, kun Jetti lähtikin
ensimmäiselle kavaletille kauempaa eikä ottanut miniaskelta. Vaan mitäpä
niillä ohjilla, kun hevonen kiltisti pysyi linjalla muutenkin. Keskimmäinen este muuttui pystyksi, jolloin toinen väli kävi sen takia vähän ahtaaksi enkä huomannut tehdä pientä pidätystä okserihypyn jälkeen. No, ainakin laukka sujui jo vähän paremmin.
Sitten tulimme pystyn, okserin ja pystyn suoran linjan siten, että ensimmäiseen väliin tuli kaksi askelta, toiseen neljä. Ahnehdin taas hieman liikaa nohittamisen kanssa, jolloin opettaja sai vähän toppuutella. Lisäksi muistutuksena tuli tähdätä esteiden keskelle. Linja meni kuitenkin aika asiallisesti eivätkä välit käyneet liian ahtaiksi. Kuten opettaja kuitenkin muistutti, laukka pitäisi hakea ajoissa ennen tehtävää kuntoon, jotta hevosta ei tarvitsisi hoputella ihan tehtävän alkuun saakka. Niin ja minun tapauksessa tehtävän läpikin.
Sitten tulimmekin radan. Ensimmäisenä oli alkutunnista tuttu kavaletin, okserin ja kavaletin suora linja oikeassa laukassa. Siitä matka jatkui lävistäjäpystylle, jolta mentiin pystyn, okserin ja pystyn suoralle linjalle vasemmassa laukassa. Sen jälkeen hypättiin toinen lävistäjäpysty, jolta ratsastettiin kaareva tie aiemmin hypätylle lävistäjäpystylle. Ensimmäinen suora linja meni ihan hyvin, mutta sain korjata Jetin sen jälkeen oikeaan laukkaan. Ensimmäistä lävistäjäpystyä Jetti vähän tuijotti, mutta meni kerralla yli. Toiselle suoralle linjalle tuli ihan asialliset hypyt, ja pääsimme sen vähän suorempana. Toiselle lävistäjäpystylle tuli hyvä hyppy, ja laukka vaihtui siinä puhtaasti oikeaan. Kaarevan tien toiselle lävistäjäpystylle ratsastin vähän oikaisten, mikä näkyi jarruttavana hyppynä. Menimme kuitenkin siitäkin yli. Rata päättyi siiten, mutta saimme vielä pyöräyttää vasemmalle ympyrän, jossa pidin Jetin paremmin reitillä enkä antanut sen kaatua sisälle.
Loppuun saimme hypätä osan radasta, ja valitsin meille pystyn, okserin ja pystyn suoran linjan. Opettaja muistutti taas hakemaan hyvän laukan ajoissa, ettei hevosta tarvitsisi ajaa viime metreille saakka. Varmistelin tehtävän taas hieman turhaan, mutta Jetti hyppäsi silti hyvin. Linjan jälkeen opettaja laittoi meidät vielä ottamaan pienen spurtin, jotta Jetti lähtisi rehellisesti pohkeesta eteen. Nohituksella tämä onnistui, ja pääsin kehumaan Jettiä.
Jetti tuntui tunnin läpi hieman tavallista hitaammalta. Kai sitä painoi vielä sunnuntain kisareissu. Tai sitten kuskiakin painoi sama asia. Joka tapauksessa meno oli hieman hyytynyttä enkä paikoin saanut Jettiä reagoimaan pohkeeseen mitenkään. Ihme ja kumma kyllä saimme tehtyä kaiken kerralla ja kohtuullisesti. Parannettavaa olisi ollut siinä, että olisin tosiaan hakenut sopivan laukan ajoissa. Nyt jouduin varmistelemaan ja puuttumaan Jetin menoon kesken tehtävien, mikä varmasti häiritsi sitä jonkin verran. Tämä ongelma on kyllä tuttu minulle ja ilmeisen vaikea korjattava. Vaan onneksi siitä saa palautetta kerta toisen jälkeen, niin enköhän hiljalleen ala oppia siinäkin suhteessa paremmaksi.
Videoista kiitos Noralle!
