Torstaina kävin Tallinmäen koulutunnilla Hiliman kanssa. Tunnilla ratsukoita oli kolme. Pääsimme treenaamaan voltteja, pohkeenväistöjä sekä me Hiliman kanssa ihan pelkästään oikealla tiellä pysymistä.
Alkuverryttelyssä kevensimme ilman jalustimia. Hilima liikkui mukavasti, ja kevennys oli helppo pitää pienenä ja matalana. Välillä tosin jännitin jalkojani turhaan, kun en muka osannut antaa niiden olla rentoina. Tämä pisti muun istunnan sekaisin, jolloin kippasin etukenoon. Kun taas sain jalat rennoiksi, oli muukin istunta helpompi kursia kasaan. Mutta kylläpä keventäminen ilman jalustimia kehtasi tuntua työltä. Välillä oli pakko pitää pieniä lepotaukoja ja istua harjoitusravissa, kun kunto ei muka riittänyt kunnolla.
Alkuverryttelyn jälkeen lähdimme voltin ja pohkeenväistön sisältäneelle kuviolle. Pyöräytimme kulmaan voltin, jonka jälkeen lähdimme lävistäjälle etuosa johtaen. Siitä teimme pari portaittaista väistöä kohti pituushalkaisijaa välillä siis suoristaen. Tehtävä tehtiin ensin kertaalleen käynnissä ja sitten jo ravissa. Käyntiväistö meni aika näppärästi molempiin suuntiin. Raviväistöissä sain ensin hakea Hiliman odottamaan ja säilyttämään tahdin sekä pysymään pyöreähkönä ennen kuin väistöä oli järkeä yrittää. Ilman näitä Hilima vain kiihdytti tahtia ja kipitti tehtävän läpi väistöaskelitta. Kun sain sen paremmin kuulolle ja oikeinpäin, saimme ainakin kovasti väistöä muistuttanutta menoa aikaiseksi. Pidätteiden ja suoruuden kanssa sai olla myös aika tarkkana, ettei Hilima livahtanut omille teilleen tai mennyt mutkalle. Emme ole juuri Hiliman kanssa treenanneet raviväistöjä, mutta niihinkin kyllä pitäisi alkaa hiljalleen perehtyä.
Tehtävää tultiin myös laukassa. Meillä homma tosin tyssäsi heti oikeassa kierroksessa siihen, että Hilima kipitti ja kaatui sisälle pahemman kerran. Huumorintajuni ei ollut matkassa, joten nakkasin ainakin toisen hanskan kehään heti ensimmäisten kohellusten jälkeen. Lopulta kävin opettajan tykönä tilittämässä ongelmaani, ja saimme Hiliman kanssa oman kuvion. Jäimme pääty-ympyrälle ratsastaen sitä neliömäisesti käännökset ja suorat kohdat erityisesti huomioiden. Tulimme kuviota ensin tovin ravissa, jotta se tuli tutuksi. Sitten siirryimme laukkaan. Olipa se melkoista sähellystä! Yritin istua tiiviisti, katsoa ajateltua tietä ja pitää Hiliman raiteilla, vaan ei! Se pääsi luikahtamaan valtaosan kerroista omille teilleen tuosta noin vain eikä minulla ollut siihen mitään sanottavaa. Homma kehtasi olla niin vaikeaa, että olin sangen pahalla mielellä, mikä ei tietysti auttanut. Lopulta saimme hitusen siedettävämmän kerran ratsastettua, jolloin saimme pitää lepotauon ennen vasempaan laukkaan siirtymistä.
Vasen laukka kaikeksi onneksi toimi paremmin, vaikka siinäkin oli pientä puskemista sisälle. Se oli rutkasti helpompaa korjata oikeaan laukkaan verrattuna. Niinpä pääsimme takaisin varsinaiselle tehtävälle eli pyöräytimme kulmaan voltin ja sen jälkeen menimme väistöä etäisesti ajatellen hieman uralta keskemmäs. Sen jälkeen jatkoimme suoraan. Vasemmassa laukassa oli enemmän ohjattavuutta ja säätövaraa, jolloin pääsimme tehtävän ihan asiallisesti. Paikoin toki tahti kiihtyi ja parit kulmat tuli oikaistua, mutta silti meno oli rutkasti kohtuullisempaa kuin toisessa laukassa. Tämä lohdutti paljon. Loppuun otimme vielä oikeaa laukkaa kääntöpisteajattelulla varustetulla pääty-ympyrällä. Ilmeisesti jokin pala oli hieman oikeammassa kohdassa, sillä nyt saimme esitettyä asiallisempaa kuviota. Toki pientä punkemista oli, mutta sen sai suunnilleen haltuun eikä meno ollut niin holtitonta oikomista kuin aikaisemmin. Huh! Hommia toki sai tehdä emmekä me nyt täysin parantuneet tästä oikean kierroksen kirouksesta, mutta pientä muutosta kuitenkin oli. Onneksi, synkeämpää mieltä en enää kaivannut tälle tunnille.
Loppuravit tein lyhyesti vähän pidemmällä ohjalla, ja Hilima malttoi ihan hyvin. Loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta. Vaan olipa taas melkoinen tunti. Oikean laukan pulmat saivat kyllä pahalle mielelle, kun olimme jo yhteen väliin pääsemässä niistä. Nyt ne taas ovat tulleet takaisin eivätkä ole niin helposti korjattavissa. Asialle on kuitenkin tehtävä jotain, joten koulutunteja on meillä Hiliman kanssa luvassa jatkossakin. Pitää vain pakata niille tunneile mukaan pidempi pinna, niin jaksan yrittää korjata ratsastustani paremmin. Nyt välillä harmistuin liikaa ja lakkasin yrittämästä, mikä ei tietenkään vienyt eteenpäin. Onneksi saimme oikeaankin laukkaan jotain tolkkua lopulta, joten tunnin sai pakettiin vielä plussan puolella pysyneillä fiiliksillä.
