Hieman epäröivää

Maanantaina kävin Tallinmäellä hyppäämässä Noran kanssa. Ratsunani oli Hilima, jonka kanssa halusin parsia edellispäivän kehnon kisaradan fiiliksiä paremmiksi. Pieni jännitys vaivasi jo ennen tuntia ja vähän satulassakin istuessa, mutta sain hillittyä sitä kohtuullisesti.

Alkuverryttelyssä hain Hilimaa kuulolle. Se liikkui ihan hyvin, mitä nyt tarjosi kipittämistä ja jännittyneempää menoa vähän tavallista enemmän. Käynnissä ja ravissa Hilima kuitenkin keskittyi ihan hyvin. Laukassa molemmat suunnat olivat hankalia, mutta erityisesti oikea. Olin silti edelleen ihmeissäni, kun vasenkin kierros takkusi laukassa niin pahasti. Laukassa Hilima myös oli selvästi jännittynein ja häseltävin. Opettaja neuvoi ratsastamaan Hilimaa rennoksi ja keskittymään mahdollisimman kevyeen ohjastuntumaan. Näitä neuvoja sovelsin sitten tehtävien parissa.

Ennen rataa hyppäsimme niin yksittäistä pystyä, suoraa linjaa kuin sarjaa. Yksittäistä pystyä tulimme oikeassa kierroksessa. Ponnistuspaikat osuivat kohtuullisesti, mutta muutoin meno oli hieman puskemista ja kipittämistä. En meinannut saada Hilimaa estelinjalle hyvin, kun suoristaminen ei aina ottanut onnistuakseen. Suoralla linjalla oli hieman sama ongelma, vaikka se tultiinkin vasemmassa laukassa. Yritin saada ratsastettua kaarteen rennosti ja kevyellä ohjastuntumalla, mutta Hilima silti pääsi punkemaan sisälle. Suoralla linjalla Hilima vielä vähän lisäsi kipitystään, jolloin hypyt toiselle esteelle eivät olleet parhaita mahdollisia. Laukka ei lähtenyt pyörimään rennon rullaavasti, vaan hieman hätäisesti. Sarjalle saimme heti johdepuomin vasemmalle estämään livahdukset b-osasta ohi. Silti ensimmäisellä yrittämällä matkamme hyytyi kehnon hypyn jälkeen sarjan väliin. Sain pidettyä oman pääni kylmänä, mikä varmasti auttoi ratsastamaan keskittyneemmin. Toisella yrittämällä sain Hiliman a-osalle paremmin, ja kannustamalla Hilima ylitti viimein myös b-osan sujuvasti yhdellä askeleella.

Sitten tulimme edellispäivän 80 sentin kisaradan perusvaiheen. Korkeus oli noin 70–80 senttiä. Ykkönen ylittyi kolautuksen kera, mutta pudotuksetta. Yritin rauhoittaa menoa, kun Hilima tuntui jännittyvän tästä. Kakkoselle tulimme vähän kiireellä, ja hypystä tuli huono. Puomi lähtikin siitä mukaan. Kehuin kuitenkin Hilimaa, kun se hyppäsi esteen eikä livahtanut ohi. Kolmosen ja nelosen suora linja meni vähän paremmin. Viitosena olleelle sarjalle varmistelin taas äänellä, jolloin Hilima selvitti sen puhtaasti. Kuutonen meni ihan ok, mutta seiskalle tultaessa Hilima selvästi epäröi. Laukka pääsi hyytymään, mutta pysyttelin tuntumalla ja kannustin Hilimaa hyppäämään. Ilmeisesti olin riittävän uskottava, sillä Hilima lopulta hyppäsi esteen, vaikkakin jarruttavan hypyn kautta.

Nämä hypyt riittivät meille tältä päivää. Totesin opettajalle Hiliman kaivanneen rutkasti enemmän tukea ja rohkaisua kuin yleensä. Opettaja sanoi sen olevan aika arvattavaa edellispäivän huonomman kokemuksen jälkeen. Olin silti tunnissa tyytyväinen siihen, että Hilima kuitenkin yritti, vaikka sitä selvästi vähän mietitytti. Sarjan ongelmat eivät tulleet yllätyksenä, mutta onneksi saimme korjattua ne ja selvitettyä tehtävän asiallisesti. Oli kuitenkin outoa hypätä tällaisella Hilimalla, sillä olen jo ehtinyt tottua siihen rentoon, reippaaseen ja rohkeaan tammaan. Tämä hieman epäröivä ja varmistelua kaipaava ratsu ei tuntunut ollenkaan niin tutulta. Vaan onneksi saimme autettua toisiamme ja tehtyä asioita yhdessäkin.

Loppukäynnit köpöttelimme peltolenkin kautta. Siellä Hilima oli oma itsensä: reipas, mutta rento. Tälle viikkoa olisi vielä tarkoitus ehtiä käydä koulutunti Hilimalla. Siellä olisikin hyvä haeskella tutumpaa menoa takaisin. Eiköhän se löydy. Onhan se ihan normaalia, että niin hevosilla kuin ratsastajilla on erilaisia päiviä. Toisinaan sujuu, toisinaan taas ei. Vaan päivä ja ratsastus kerrallaan.