Tiistaina oli taas tuplatuntipäivä Tallinmäellä. Aloitin päivän koulutunnilla Hiliman kanssa. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja pääsimme tekemään niin pohkeenväistöjä, laukkaympyröitä kuin lopputunnista vielä vaihtelemaan laukkoja kavaletin avulla.
Pohkeenväistöt teimme käynnissä ja ravissa pitkän sivun alusta keskemmäs ja siitä takaisin uralle palaten. Käynnissä oli hyvin aikaa hakea palasia kohdilleen. Kun Hiliman käynnin sai pidettyä maltillisena ja pyydettyä väistöä rauhassa, saimme aika mukavia hetkiä. Ravissa sain keskittyä pääsääntöisesti toppuuttelemaan Hilimaa vähän rauhallisemmaksi, jotta se malttoi ottaa sivulle vievät avut vastaan eikä vain tulkinnut niitä eteen pyytäviksi avuiksi. Ravissa oli enemmän puuhaa, mutta siinäkin askellajissa saimme ainakin kovasti väistöä muistuttaneita hetkiä. Kaiken lisäksi Hilima malttoi muutamia kertoja hienosti ja pysyi väistönkin ajan aika rentona ja pyöreänä.
Väistöjen jälkeen siirryimme laukkaympyröiden pariin. Kenttä jaettiin kolmeen ympyrään, joista pääty-ympyrät olivat samaan suuntaan ja keskiympyrä puolestaan toiseen suuntaan. Vasemmassa laukassa sain Hilimaa suunnilleen kuulolle ja pysymään reitillä, vaikka se aluksi hieman työtä vaati. Oikea laukka sen sijaan oli taas ihan päätöntä. Hilima innostui laukkaamisesta sen verran, ettei oikein käynnissä tai ravissa malttanut odottaa. Laukassa se puolestaan pääsi oikomaan ja punkemaan ympyrää aina pienemmäksi. Voi huoh! Oma osaamattomuuteni ärsytti niin paljon, että oli pakko vaihtaa takaisin käyntiin ja raviin laukkaamisen toviksi unohtaen. Sain aikani tehdä hommia ennen kuin Hilima yhtään malttoi. Sitten se taas toimikin ihan asiallisesti käynnissä ja ravissa, mutta villiintyi laukasta. Vaihdoimme ympyröiden suunnat vastakkaisiksi ja saimme Hiliman kanssa parsia hommaa kasaan ihan yksistään laukaten. Olihan se melkoista kaahailua ja kurvailua välissä, vaan lopulta saimme jotain tolkkua oikeaankin laukkaan. Mutta on se vain edelleenkin vaikeaa!
Tunnin lopussa hyppelimme vielä kavalettikorkuista estettä kahdeksikolla laukkoja siinä vaihdellen. Ensin teimme isommat tiet, sitten vähän pienemmät. Isommilla teillä tehtävä sujui hyvin, ja Hilima nappasi oikeat laukat jo hypyissä. Pienemmillä teillä tein yhden lähestymisen tahattomasti liian vinosti. Hilima hyppäsi vielä sen, mutta rytmi katosi, ja toinen lähestyminen tuli vähän hätäisesti enkä saanut Hilimaa riittävän suoraksi, jolloin se meni oikealta ohi. Sitten sain ratsastettua pienemmät tiet tarkemmin ja tilaa sopivasti käyttäen, jolloin Hilima pääsi taas hyppimään sujuvasti.
Loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta. Tunnin fiilikset olivat vähän ristiriitaiset. Laukkatehtävä oli paikoin ihan naurettavan vaikea enkä tuntunut saavan mitään otetta Hilimaan. Nämä hetket harmittavat ihan hirveästi, etenkin kun tiedän aiheuttavani pulmat itse, mutta en kykene ratkaisemaan niitä! Onneksi lopputunnin pienet hyppelyt ilahduttivat, joten ihan pohjamutiin en tämän tunnin takia jäänyt rypemään. Niin ja onpahan jotain ratkaistavaa, ettei vain vahingossa käy tämä ratsastaminen liian helpoksi. Hah!
