Taitoarvostelua ja ensimmäinen metrin kisarata

Tallinmäen kisaviikonloppu jatkui lauantaina 1-tason estekisoilla. Olin ilmoittautunut Hilimalla 70 sentin luokkaan, jossa arvosteluna oli 372 eli taitoarvostelu. Jetillä puolestaan menin 90 sentin luokan samalla arvostelulla sekä ensimmäistä kertaa metrin (iik ja jee!), jossa arvostelu oli puolestaan A.0.0. Tällä kertaa keli oli onneksi puolellamme, ja saimme nauttia puolipilvisestä ja sopivan lämpimästä päivästä.

Hiliman kanssa otin verryttelyssä rauhallisesti. Otimme parit hypyt pystylle ja okserille. Pystyhypyt menivät kivasti ja tasaisesti, kun maltoin odottaa hyppyä. Ensimmäiselle okserihypylle sain päähäni yrittää hoputtaa Hilimaa liian kaukaa hyppyyn, mitä se ei järkevänä ratsuna tehnyt. Hoputukseni takia tulimme liian lähelle estettä, joten puomi lähti kolisten mukaamme. Otin heti uuden lähestymisen ja odotin Hilimaa häiritsemättä, jotta se sai tehdä hypyn rauhassa ja puhtaasti. Nämä hypyt riittivät, ja jäimme odottamaan vuoroamme.

70 ja 90 sentin ratapiirros.

Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Tie ykköselle oli ihan ok, vaikka Hilima pääsi hitusen oikaisemaan. Näin ponnistuspaikan ja odotin rauhassa, jolloin Hilima hyppäsi ykkösen hyvin ja nappasi toivotusti vasemman laukan. Myös kakkoselle tie oli kunnossa, ja Hilima selvitti senkin ihan hyvin. Kolmoselle tuli hitusen jarruttava hyppy, mutta este ylittyi vielä sujuvasti Hiliman napatessa siinä oikean laukan. Nelosenkin yli pääsimme ihan mukavasti. Viitosena ollut sarja jännitti minua hieman, mutta odottamalla rauhassa Hilima sai tehdä osuutensa ja selvittää sen puhtaasti. Sen jälkeen olimme vasemman laukan sijasta oikeassa laukassa, mutta niin vain Hilima vaihtoi itsensä pienen takajalkojen tasajalka-askeleen kautta lennosta vasempaan laukkaan. Kuutosen ja seiskan suora linja meni kahdeksalla askeleella hyvin. Radan viimeiset esteet eli kaarevalla tiellä olleet kasi ja ysi menivät myös puhtaasti ja kivasti. Näin pääsimme maaliin puhtaalla suorituksella, hieno Hilima!



Taitoarvostelupöytäkirjassa saimme maininnan kiireisyydestä sekä minulle kehotuksen pysyä keskellä hevosta. Muutoin tuomari kehui ratsastusta hyväksi vielä raa'alla hevosella. No, eihän Hilima nyt mitään konkari ole, mutta ei onneksi kuitenkaan ihan raakilekaan. Mainio tapaus se joka tapauksessa on. Pisteitä saimme 37,5 ja nappasimme 19 ratsukon luokassa neljännen sijan. Hieno Hilima, taas kerran. Tällainen hyvä suoritus tulikin tarpeeseen, sillä minua ja Hilimaa ei nähdä enää tällä tahdilla yhdessä kisaradoilla. Hilimakin kun löysi itselleen vuokraajaan, jolla on samaan tapaan etuoikeus kisoihin niin kuin minulla Jetin kanssa.

Hiliman jälkeen sain huilia hyvän tovin ennen kuin kisapäivä jatkui Jetin kanssa. 90 ja 100 sentin verryttelyt tein säästellen. Ensimmäisessä verryttelyssä otimme pari hyppyä pystylle ja yhden okserille. Toisessa verryttelyssä otimme vain pari hyppyä pystylle. Hypyt olivat ihan ok, ja Jetti liikkui ihan kohtuullisesti. Yritin olla hermoilematta ja jännittämättä enempiä, vaikka ensimmäinen metrin kisarata tietysti vähän tutisutti. Onneksi sitä ennen oli 90 sentin rata, joka ei enää onneksi ihan niin jännä korkeus ole.

90 sentin rata oli sama kuin 70 sentin rata eli lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Jetti laukkasi ihan hyvin ja lähti ykköselle positiivisen askeleen kautta. Minä taas olin ilmeisesti torkuilla, sillä jäin hypystä. Sain onneksi päästettyä ohjat, joten en kiskaissut Jettiä suusta. Höhlästi virnuillen keräsin ohjat takaisin tuntumalle, ja pääsimme myös kakkosen yli puhtaasti. Kolmonen ylittyi ihan ok, mutta Jetti oli sen jälkeen ristilaukassa. Se järjesteli kavionsa vasempaan laukkaan ennen nelosta, mutta taisi nakata itsensä juuri ennen hyppyä takaisin ristilaukkaan. Niinpä kolautimme nelosta, mutta puomi pysyi paikoillaan. Jetti oli senkin jälkeen ristilaukassa. Edessä oli sarja, joka ilmeisesti aiheutti minussa pienen paniikkireaktion. Napautin Jettiä raipalla, josta se vähän hätääntyi. Se vaihtoi kuitenkin lopulta itsensä oikeaan laukkaan, ja sain menoa hieman rauhoitettua sarjalle tultaessa. Sarja sujuikin onneksi hyvin, ja muistin kehua Jettiä. Kuutosen ja seiskan suora linja meni ihan hyvin seitsemällä askeleella. Kasille tuli vähän jarruttava hyppy, mutta matka jatkui vielä radan viimeiselle esteelle eli ysille kohtuullisesti ja kaiken lisäksi ihan oikeassa laukassa. Ysikin ylittyi ihan hyvin, ja pääsimme maaliin. Ei tyylipuhdas suoritus valitettavasti, mutta puhdas kuitenkin.

Pisteitä tästä radasta saimme Jetin kanssa 34 ja sillä lukemalla sijoituksemme oli 5/9. Tuomari toivoi istuntaani jäntevyyttä, varpaita pois ulkokierrosta, katsetta eteen sekä selän pyöreyttä pois. Lisäksi kommenttia tuli siitä, että jäin jahtaamaan laukkaa, mikä aiheutti kiireisyyttä. Positiivisena kommenttina oli se, että ratsastin radan reippaasti. Jetin kanssa sain rutkasti enemmän kommentteja ja parannusehdotuksia Hilimaan verrattuna. Perusvikani varmasti ovat molempien kanssa samat, mutta ne korostuvat Jetin kanssa, kun jään varmistelemaan ja nohittamaan sitä liikkumaan. Arvostelu tuntui realistiselta, sillä olen hyvin perillä näistä pulmista, joita yritän toki myös koko ajan parsia pois.

Metrin ratapiirros.

Metrin rata oli omansa, mutta onneksi helppo ja sisälsi vain seitsemän estettä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ykköselle tullessa kannustin Jettiä äänellä, kun valtavat esteet taisivat sen verran kutkutella. Jetti hyppäsi ykkösen kuitenkin hyvin. Sitten minulle iski toisen kerran päivän aikana ihmeellinen vimma ja läpsäytin Jettiä esteen jälkeen raipalla. Ilmeisesti olin juuri saanut paniikkikohtauksen edessä odottavasta hurjasta okserista ja pelkäsin laukan sammuvan kaarteessa. En tiedä, mitä ajattelin, mutta napautus oli turha. Jetti osoittikin mieltään nykäisemällä päätään ja ratkaisemalla raippaongelman: se nimittäin putosi kädestäni (haha!). Meno tasoittui kuitenkin kakkosta kohti, ja Jetti hyppäsi sen ihan asiallisesti ja vieläpä oikeaan laukkaan laskeutuen. Kolmonen ylittyi pienellä kolautuksella, mutta matka jatkui. Neloselle tuli pikkuisen nopea käännös, taisin vielä ajatella aiempien ratojen tietä sarjalle. Este kuitenkin ylittyi hyvin. Sitten saimme laukata pätkän ihan rauhassa. Viitosen ja kuutosen suora linja meni tasaisesti seitsemällä askeleella. Edessä oli enää viimeinen este eli seiska. Sekin ylittyi tasaisen varmasti, ja niin olimme maalissa ensimmäisen metrin radaltani virhepisteettömästi. Jes! Taputtelin ja kehuin Jetin hyväksi, sillä se teki osuutensa oikein mainiosti. Tämä punavalkoinen ruusuke kyllä tuntui jopa piirun verran paremmalta kuin monet muut samanväriset.



Jälleen kerran mukava ja opettavainen kisapäivä. Hiliman kanssa jäi oikein hyvä fiilis, ja radat Jetin kanssa sujuivat korkeuteen nähden aika sujuvasti. Erityisesti metrin onnistunutta rataa hihkuin niin ääneen kuin mielessäni moneen kertaan. Minun pitää kuitenkin vielä oppia ottamaan Jetinkin kanssa rauhassa eikä hätäillä turhia. Nämä korkeudet kun ovat sille edelleenkin helppoja. Pitää vain siedättää omaa päätäni näihin korkeuksiin sekä treenillä saada lisävarmuutta, niin eiköhän se rentous sieltä hiljalleen löydy. Tasan sata senttiä, kaikkea sitä! Enpä olisi harrastukseni aloittaessa uskonut, että vielä jonain päivänä pääsen hyppäämään tätäkin korkeutta ratana. On se vain niin kivaa, kun on mahdollisuus vuokrata tällaista hevosta, jonka kanssa voi kehittyä eteenpäin.

Videoista kiitos Kaisalle ja Noralle!