Kisaviikonloppu jatkui sunnuntaina, kun vuorossa oli LidRidin 2-tason estekisat. Niihin olin ilmoittautunut Jetillä 90 sentin luokkaan, jossa arvosteluna oli 367.1.
Taluttelin Jettiä hyvän tovin maasta käsin, kunnes lopulta kipusin sen selkään. Sen jälkeen odottelimme vielä hetken, kunnes pääsimme maneesiin verryttelemään. Lähdin heti ravailemaan ja herättelemään Jettiä. Se oli kohtuullisesti hereillä, joten pääsin siirtymään laukkaan. Siinä virittelin Jettiä ratsastamalla vähän reippaampaa laukkaa. Jetti reagoi ihan hyvin, joten pääsin ottamaan hypyt. Kaikkinensa otin kuusi hyppyä. Kaksi ensimmäistä oli ristikollle. Ensimmäinen oli unelias, mutta toinen ihan ok. Pystyn hyppäsin kerran yksistään, toisen kerran siitä okserille jatkaen. Meno hyytyi aina hieman esteelle, mutta odotin pohkeet kiinni, jolloin Jetti hyppäsi kiltisti. Kävelin tovin, kunnes otin vielä herätyshypyn pystylle ja siirryin ulos odottamaan vuoroani. Sitten selvisikin, että jälki-ilmoittautumisen myötä vuoroni oli siirtynyt kahden ratsukon verran eteenpäin. Odotin hetken ulkona, kunnes kävin vielä hurauttamassa maneesissa reippaan kierroksen ravia herättääkseni Jetin. Sen jälkeen odotin portilla, kunnes pääsin radalle vuorossa olevan ratsukon ajaksi. Radalta näytin Jetille punavalkoisen portin sekä sadepukuisen liputtajan. Sen jälkeen olin valmis ja tervehdin tuomaria. Pyöräytin myös yhden ympyrän, kun Jetti kehtasi vähän tuijottaa mainoslakanoita.
Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Jetti tuntui liikkuvan ihan hyvin, joten yritin pitää sen yllä. Ykkösokseri ylittyi ihan ok, samoin toisena ollut pysty. Kolmoselle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta hoksin ratsastaa sen jälkeen eteen. En kuitenkaan tajunnut pitää Jettiä lyhyenä, jolloin suora linja neloselle meni ahtaasti kuudella askeleella. Nelosen jälkeen Jetti oli vasemmassa laukassa, josta se vaihtoi lopulta ristilaukan kautta oikeaan laukkaan. Viitosena edessä oli askeleen sarja. Se meni yllätyksekseni sangen helposti, vaikka siinä olikin ensin pysty ja sitten vasta okseri. Sarjan jälkeen oli pitkä matka kuutoselle, jonka aikana laukka kuitenkin säilyi. Jetti tosin pääsi taas vähän venymään, kun en tajunnut kerätä sitä kasaan. Kuutonen ylittyi kuitenkin ihan ok, ja Jetti korjasi itsensä sen jälkeen oikeaan laukkaan. Seiskalle tuli vähän jarruttava hyppy, mutta selvisimme perusvaiheen viimeiselle eli kahdeksannelle esteelle asiallisesti kuudella askeleella. Kasi ylittyi myös puhtaasti, ja niin pääsimme uusintaan.
Alun perin minun ei pitänyt ratsastaa uusinnassa aikaa, mutta olin kävellyt muun seurueen mukana uusintatiet isojen teiden sijasta. Jetti myös tuntui siltä, että saatoin yrittää ratsastaa vähän lyhyemmin. Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli numerolle yhdeksän kursin hieman tietä pienemmäksi, mutta en mitenkään mahdottomasti. Laukka kuitenkin sammui sen verran, että Jetti ylitti esteen töksähtävästi. Sama meno jatkui kaarevan tien päässä olleella kympillä, vaan yli mentiin siitäkin. Sen jälkeen käänsin tiukemman tien yhdelletoista, jolle tulimme aika vinosti. Ehdin jo huolestua, ettei Jetti hyppää pystyä, mutta selvän jarrutuksen jälkeen kiltti Jetti hyppäsi senkin. Sen jälkeen päätin vielä kurvata uusinnan viimeiselle eli esteelle kaksitoista tiukemmin. Mitä sitä enää tässä vaiheessa himmailemaan. Kannustin Jettiä äänellä, ja niin se hienosti ponnisti viimeisenkin esteen yli puhtaasti. Jes!
Radan jälkeen oli älyttömän hyvä fiilis. Uskalsin ensimmäistä kertaa 90 sentin luokassa vähän ratsastaa aikaa! Vaikka emme menneet kovin lujaa ja liidellen, tuntui Jetti sen verran hyvältä ja varmalta, että uskalsin tämän ratkaisun tehdä. Toki kolauttelimme puomeja jonkin verran, mutta onneksi ne pysyivät paikoillaan. Suorituksemme jälkeen selvisi, että olimme sijoituksessa kiinni. 42 ratsukon luokassa kun peräti 11 palkittiin. Loppujen lopuksi nappasin Jetin kanssa ensimmäisen vihreän ruusukkeen, sillä olimme sijalla 9. Hienosti! Ei varmasti ole vaikea arvata, kuinka hyväksi taputtelin Jetin samalla leveästi hymyillen. Mikä mainio hevonen! On yksinkertaisesti palkitsevaa saada ratsastettua Jettiä niin, että voimme kokeilla yhteistyötämme myös tämän tason radalla. Tästä on todellakin hyvä jatkaa treenejä ja petrata omassa ratsastuksessani niin, että Jetin ei tarvitsisi paikkailla kuskin hutilointeja ihan jokaisella esteellä.
