Perjantai ja Helveilyä. Tallilla käynti kyllä meni vähän myöhäiseksi, sillä maneesikin suljettiin kesken humputtelun ja lopputreeni tehtiinkin pahoin pölisevällä kentällä. Tällä kertaa en voinut vastustaa kiusausta ja niinpä poimin mukaani suojat. Sehän tarkoitti sitä, että aioin hypätä muutaman esteen.
Tunnin aloitin kuitenkin treenaamalla siirtymiä käynnistä raviin ja ravista laukkaan. Eivät ne ihan niin sujuvia olleet kuin esimerkiksi Eetulla, mutta kyllähän askellajit vaihtuivat. Tämän jälkeen treenasin oman tuntini antia eli väistätystä ensin uralta pois, sen jälkeen suoristus ja suoristuksesta jyrkempää väistöä sivulle päin. Väistätys oikealle meni vasempaa paremmin, mutta sivuväistätykset tahtoivat mennä todella kehnosti. Sillä hetkellä en hoksinut korjausliikettä, mutta ilmeisesti liikettä sivulle olisi saanut olla enemmän ja pohjeapuni paljon selvempi.
Tämän jälkeen aloin totutella Helviä siihen ajatukseen, että pian menisimme juuri ja juuri maasta olevan puomi yli. Menin ravissa ja laukassa estetolppien välissä olleen puomin yli ja homma vaikutti toimivan. Sitten vain este hurjalle korkeudelle eli ainakin 30 cm ja yrittämään. Helvihän oli sitä mieltä, että tästähän ei laukalla mennä ja humputteli ravissa - pudottaen koko puomin! :) Lopulta Helvi myöntyi pyyntööni ja nosteli jalkansa puomin yli. Sitten nostin korkeuden ehkäpä noin 50 senttiin ja nyt vuorostaan laukassa. Tässä vaiheessa Helvi jo hoksasi, että aijaa, nyt saa hypätä. Sittenhän se menikin kivasti. Taisi silti tulla yksi pudotus ja yksi kolautus, mutta niitä ei lasketa. Helvin hyppy oli miellyttävä, laukka pysyi hallinnassa ja luulen, että myös suunnanvaihdot esteellä eivät olisi tuottaneet ongelmia. Eli oikein mukavaa oli!
Yksin hyppääminen on tosin aina vähän työlästä. Puomin pudotessa joutuu nostamaan sen ylös itse ja samoin, jos haluaa korkeutta lisää. Lisäksi yksin hyppäämisessä on aina omat turvallisuusongelmansa, jos jotain sattuu. En onneksi kuvittelekaan alkavani hypätä Helvillä säännöllisesti, vaan lähinnä meidän molempien piristämiseksi. Aikoinaan Helvillä on ilmeisesti hypätty metriä (yksittäisenä vai ratana, ei tietoa), joten ponnua sillä on ainakin silloin riittänyt. Onhan tamma nyt jo paljon vanhempi (18-vuotias) mutta toisaalta mennäänhän melkein saman ikäkastin tuntihevosillakin ihan hyvin 60-80 cm:n ratoja eivätkä ne sydänkohtausta siitä saa, kun vain muistaa lämmitellä, palauttaa eikä laittaa niitä moiseen treeniin joka tunti.
Lopuksi vielä vähän venyteltiin etu- ja takaosakäännöksillä sekä kevyillä väistätyksillä. Loppuravissa vain mentiin ja annoin Helvin venytellä kaulaansa. Esteiden jälkeen Helvi olikin saanut kunnon intospurtin itseensä ja liikkui mukavan tarmokkaasti. Kivaa oli jälleen kerran. Mitähän oma tunti tänään tuokaan?
