Huono tuurini lauantailta paikattiin eilisellä tunnilla. Sain nimittäin pollearvonnasta Eetun. Poniherrahan on vähän ehkä minulle pieni (ai miten niin 178 cm ja 145 cm ei sovi yhteen), mutta ei sitä ratsastettaessa ajattele. Lähinnä silloin, kun nousee satulaan, tulee sieltä polvilleen alas ja tunnin päätteeksi laskeutuu satulasta. Keskimmäisestä kohdasta myöhemmin vähän lisää.
Treeninä oli vähän askellajien vaihtelua, pohkeenväistöä tavallisesti sekä vähän takaosakäännösmäisesti sekä loppumaistiaisena puomien avulla otetut laukkahallinnat. Aluksi pyrittiin saamaan pollet liikkumaan käynnissä ja ravissa reippaasti sekä askellajien vaihtelun kautta reagoimaan pyyntöihin herkästi. Eetun kanssahan tässä ei ollut mitään ongelmaa. Poni kipitti menemään oikein mainiosti, mutta vanha ongelmani jarrujen puutteesta tahtoi vähän näkyä. Yritin muistella toisen opettajan oppeja siitä, kuinka Eetu pitää kevyestä ohjasotteesta. Yritin siinä sitten antaa puolipidätteitä tasaiseen tahtiin tarvittaessa ja muistaa hellittää. Kyllähän sitä sopivaa raviakin löytyi.
Sitten siirryttiin tekemään laukkanostoja. Ihan missä vain sai nostella ja mennä hetken laukkaa, kunnes taas siirryttiin raviin tai käyntiin. Siinäpä heti alussa sitten pyysin laukkaa oikein nätisti ja Eetu vastasi samoin opein. Sitten päätin pyöräyttää voltin, mutta uralta poiketessani Eetu kompastui johonkin ja laskeuduin pehmeästi polvilleni maahan. Sitä ei oikeasti voi edes kutsua putoamiseksi! Mihinkään ei sattunut, koska pieni poni kompastuessaan lähestyi niin hyvin maata, että siitä oli oikein näppärä laskeutua. :) Tulipa tunnilla toinenkin selästä hevosen kompastumisen takia alas. Tosin vähän ehkä vauhdikkaammin. Onneksi kummallekaan ei sattunut mitään.
Siirtymätreenien jälkeen siirryttiin väistöihin. Pitkän sivun alusta väistätettiin keskemmäs, suoristettiin ja jatkettiin aitaa kohden kääntyneenä väistöä samaan suuntaan. Tästä tehtiin myös lopuksi takaosakäännöismäinen pyöräytys toista pitkää sivua kohti. Eetuhan oli ihan huippu väistöissä! Käsittämättömän pienillä pyynnöillä se väisti ja oikein hienosti. Ainoa ongelma oli se, että kuski unohti pyytää myös eteenpäinmenoa, joten Eetu tahtoi itsenäisesti tehdä aika jyrkkääkin väistöä tuosta noin vain. Takaosakäännösmäinen väistätys tuotti kuskille ongelmia aluksi, kun käsien ja jalkojen paikat menivät vähän sekaisin. Mutta kun ne hahmottuivat, kääntyi Eetu tämänkin aika kivasti.
Puomitreenissä Eetu oli jo hyvin malttamaton. Kevyellä laukkapyynnöllä se otti kunnon spurtin ja siinäpä sitten yritin hokea itselle, että puolipidäte, myötäys, puolipidäte, myötäys. Jarrut tahtoivat tosin olla hivenen hukassa. Mutta viimeinen harjoitus, jossa piti mennä ensimmäinen puomiväli kuudella askeleella ja toinen viidellä, meni nappiin. Ensin kyllä näytti siltä, että jompikumpi venyy tai lyhenee, mutta tuurilla ja Eetun taidolla askeleet sattuivat kohdille. Ennen tälle tehtävälle pääsyä jouduin pyöräyttämään käynti- ja ravivoltit, jottei Eetu olisi laukkaillut oman päänsä mukaan tehtävää.
Mukava tunti oli, joskin kuskin käsittämätön huonous reippaampien hevosten hallinnasta oli haitaksi. Eetu oli muutoin oikein mainio ja ennen kaikkea kevyt ratsastettava. Sellaisella on ilo mennä aina näiden tervakavioiden jälkeen. Kloonaan kyllä Tuiskun itselleni. Se ei juurikaan kaahaa tai laiskottele, joten jarruton ja kaasuton kuski pärjäisi sen kanssa mainiosti.
