Ha, nyt olen kerrankin jo kohtuullisessa aikataulussa näiden päivitysten kanssa! Elikäs eiliselle tunnilleni sattui polleksi herra Hilanteri. Tuo tallin paras hevonen. Tunnin aiheeksi puolestaan tulivat etu-ja takaosakäännökset.
Ensin etu- ja takaosakäännöksiä treenattiin vapaasti pitkin kenttää laiteltujen tötsien avulla. Etuosakäännökset olivat meillä onnistuneempia. Painoapuni taisivat olla täysin pohjeapuni kanssa ristiriidassa, sillä välissä Hilanteri näytti selvästi, ettei ymmärtänyt apujani ollenkaan. Siinä sitten saikin yrittää miettiä, mitä apua pitää muuttaa ja mihin suuntaan. Kyllä onneksi suurin osa avuistani meni läpi oikeina ja Hilanteri kääntyi oikeaoppisesti tötsän ympäri.
Takaosakäännökset olivatkin haastavia. Opettaja sanoi etu- ja takaosakäännösten olleen itselleenkin alussa hankalia, sillä sitä ei tuntenut istunnalla, meneekö hevonen oikein vai ei. Sama ongelma oli minulla. Omasta mielestäni olin takaosakäännöksestä karannut Hilanterin kanssa ihan omille teille, mutta opettajalta tuli kommenttia harjoituksen sujumisesta oikein. Takaosakäännöksessä tosin oli vaikeuksia. Apujeni riittämättömyydestä Hilanteri pääsi lipsahtamaan välissä oikeasti ihan omille teilleen ja yritin siinä sitten epätoivoisesti antaa korjaavia apuja, mutten onnistunut kauhean hyvin. Se menee aina ihan mahdottomaksi, kun pitäisikin hallita kaksi tai useampi apu kerrallaan.
Tämän jälkeen tätä treenattiin käynnissä ja ravissa siirtämällä pitkän sivun lopussa ensin etuosa pois uralta ja sitten takaosa. Siitä humputeltiin sitten kulma lyhyelle sivulle ja ennen sen loppumista oikaistiin pitkän sivun myötäisesti ja suoristettiin. Eli käytännössä tehtiin vähän avo- ja sulkutaivutuksen kaltaisia liikkeitä. Meillä Hiltsun kanssa takaosan siirto pois uralta siten, että etuosa jäi kulkemaan uraa takaosan kulkiesssa sen ulkopuolella, onnistui oikein mukavasti sekä käynnissä että ravissa. Sen sijaan takaosan tuonti uran sisäpuolelle etuosan jatkaessa uralla oli taas kerran vaikeaa. Apuni olivat taas missä sattuu ja Hilanteri pääsi suoristumaan. Pari kertaa kuitenkin napsahti ihan hyvin ja olin tyytyväinen.
Laukassa testattiin puomien avulla se, saadaanko hevoset menemään puomien väli halutulla askelmäärällä. Kuuden laukka-askeleen väli onnistui peruslaukalla. Viiden väli meni myös, Hilanterihan on huippu! Jännintä oli vain se, että usuttaessani Hilanteria reippaampaan, viiden askeleen laukkaan, en tuntenut sellaista spurttia, johon olen tottunut muilla hevosilla. Silti huomasin laukan pidentyneen. Ilmeisesti tätä sen pitäisi olla: laukka-askel pitenee sen sijaan, että polle lisäisi vauhtiaan, mutta jatkaisi töpöaskeliaan. Laukka haettiin myös hallintaan puomien avulla niin, että välit olivat lyhyen, kootumman laukan mukaisia. Ensimmäinen kierros meni pahemmin puomeja kolisuttamatta, mutta toisella kerralla napsahti homma niin kohdilleen, että Hilanterin selässä oli korvasta korvaan hymyn kanssa istuva ratsastaja. Laukka eteni puomien yli, mutta niin hallitusti kuin puomit olisivat juuri mitoitettu Hilanterin laukka-askelten mukaan. Että minä rakastan tuota hevosta!
Loppuraveina köpöttelimme käyntiaskeliin sovitettujen puomien yli ravissa. Tarkoituksena olikin saada hevoset korkeampaan raviin, jolla puomeista pääsisi kolistelematta. Ja eikös tallin parhain köpötellyt puomit kuin vettä vain. Korkeamman raviaskeleen tunsi kyllä. Tätä hallintaa olisi kiva saada harjoitella enemmänkin.
Tunti oli oikein kiva kyllä. Hilanterin kanssa onnistumiset ovat niin maukkaita, että niiden takia jaksaa nähdä vaivaa ja sietää epäonnistumisia. Ihana hevonen kerrassaan.
