Viime viikon lauantaina tosiaan älysin pitkästä aikaa, miltä tuntumalla kulkeva hevonen tuntuu. Siitä tunteesta innostuneena keskityin Helvin kanssa treenaamaan tuntumalla menoa liki koko tunnin.
Käynnin olisi pitänyt onnistua paremmin. Yritin pitää ohjasotteen vakaana ja napakkana sekä pyytää takaosaa liikkumaan, mutta jokin ei vain mennyt kohdilleen. Ehkä käteni oli liian napakka. Yleensä ongelmani on se, että ohjasote vaihtelee varmaan parin minuutin välein. Yritäpä siinä sitten pysyä mukana.
Ravissa sen sijaan tunsin onnistuvani. Vahdin käsiäni, jottei ne pomppisi ihan niin hillittömästi, mistä sainkin viime kerralla kommenttia. Ravissa otteeni suitsista pysyi mielestäni ajoittain tasaisena ja itselle tuli olo, että ohjien päässä on pysyvästi hevonen valmiina kuuntelemaan.
Tämän tuloksena minusta tuntui, että löysin Helviltä sellaisen ravin, jota en aiemmin ollut nähnytkään. Siinä keventäminen oli paljon helpompaa, matka eteni tasaisesti ja myös peilistä katsottuna hevonen näytti liikkuvan oikein nätisti. Tästä hurmaantuneena halusin tietenkin tehdä vielä vähän lisää ja pohkeenväistöissä olisin voinut jo kiljua ilosta. Pariin otteeseen väistöt pitkältä sivulta pois ja takaisin menivät samaa, hyvin etenevää ravia todella pienillä avuilla ja helposti!
Viime kerralla myös sain hyvän neuvon siitä, että vauhti kannattaa korvata sillä, että hevonen liikkuu minun allani eikä minun edelläni jo paahtaen. Joskus lauantain tunnilla jonkin harjoituksen osa oli voltti, jossa haettiin lyhyttä laukkaa. Päätin siis testata tätä Helvin kanssa. Taas olisin voinut hihkua riemusta. Sain Helvin liikkumaan lyhyttä, mutta silti etenevää laukkaa aika helpostikin. Helvi säilytti pienen laukkansa maltillisesti, mutta ei silti laiskotellut.
Ensimmäisestiä kaahotuslaukkatunneista on kyllä tullut kehityttyä niin paljon puolin ja toisin. Sen sijaan pidempiaskelinen laukka tuntumalla ei vielä meiltä onnistunut. Siinä tuli enemmänkin olo, että Helvi on jo muutaman metrin pidemmällä kuin minä. Tässä voisi olla ratkaisuna se, että osaisin pitää sen hyvän tuntuman, jolloin Helvi laukkaisi kättäni vasten eli pysyen paremmin paketissa. Onpahan treenattavaa jatkollekin.
Tunnin jälkeen oli taas todella hyvä mieli. Se oli pakko merkitä myös omistajan tallivihkoon ylös kertomalla, että he ovat ostaneet kyllä hyvän hevosen. Ehdin myös vähän kaipailla maastoon. Pitäisi saada lyöttäydyttyä tallin jonkun ratsukon mukaan, jotta reitit tulisivat tutuksi ja samalla näkisi, millaiseksi tamma maastossa muuttuu. Se olisi mukavaa vaihtelua niin kuskille kuin ratsulle.
