Onpas taas rättiväsynyt olo. Mukava huomata, että ratsastaminen käy liikunnasta, vaikka jotkin tiukkapipot muuta väittäisivät.
Polleksi oli valikoitunut jälleen Pera. Jokin hohto pollesta on jo kadonnut, vaikka koulua sillä menee kohtuullisen mieluusti. Esteille en vieläkään tätä ensimmäisenä olisi hihkunut. Tunnin treeninä oli istunta sekä siirtymiset.
Kylläpä huomasi, etten ole istunut harjoitusravissa ikuisuuksiin. Istuntani oli ihan hukassa ja jos en pomppinut sivulta toiselle holtittomasti, yritti jompikumpi jalkani käpertyä korvaa kohti tai jompikumpi käsistäni lähteä myös kohti korkeuksia. Ei siis yhtään mitään kontrollia istuntaan eikä Peran ravi ole edes kauhea.
Eikä istumista treenattu tasaisella uraa ravilla humputtaen. Ei, vaan pitkän sivun suuntaisesti laitettiin puomeja, joiden toinen puoli nostettiin ilmaan. Eli hevoset joutuivat nostelemaan jalkojaan korkeammalle ja kuskien piti pystyä istumaan tässäkin. Ensimmäisellä kerralla puomien jälkeen tehtiin pysäytys, sitten laukannosto.
Kaipa sitä tuli jännitettyä jalkoja jotenkin, jolloin istunta nousi entisestään irti satulasta ja pompotus vain pahensi asiaa. Pitäisi alkaa taas treenata istuntaa, vaikkei se olekaan lähelläkään suosikkiharjoituksiani. Se kuitenkin yllättäen on hyvin tärkeä asia ratsastuksessa. Vaikka voin valitakin omassa ratsastuksessani, menenkö harjoitusravia vai keventäen, olisi ihan mukava pysyä satulassa sitä halutessa.
Istuntatreenin jälkeen lyhyen sivun alusta nostettiin käynnistä laukka ja pudotettiin siitä takaisin käyntiin sivun päättyessä. Sitten suunnanmuutos keskihalkaisijaa ravissa jolkottaen ja sama uusiksi. Sain palautetta siitä, että puolipidätteeni pitää olla selvempi, jotta hevonen ymmärtää minun haluavan selvästi jotain. Kun huomasin tämän, nousi Peralla laukat ihan kivasti. Käyntiin vaihto olisi voinut olla niin paljon sujuvampi, nyt raviaskelia tuli turhan monta.
Tämä tunti oli onnistumisiltaan kohtuullinen heikko, mutta sentään pari istuntapätkää meni siedettävästi ja pari laukkaa nousi kunnolla. Tosin onhan sitä näitä tasaisempia tunteja oltava välissä, niin niistä onnistumisista iloitsee sitten paljon enemmän vastineeksi.
