Neljän ratsastuskerran Helvi-putki alkoi tänään. Ja kehnosti. Tamma tepasteli tuttuun tapaansa maneesille, johon sisään päästyään irtisanoutui kaikesta vauhdikkaasta toiminnasta. Kaiken lisäksi maneesin nosto-ovi oli raollaan ja sehän tarkoitti kauheuksia, joita piti kytätä ihan toiselta puolelta saakka.
Yrittelin vähän matkia keskiviikon tuntia eli ympyrällä takaosalle liikettä käynnissä ja ravissa, mutta eihän siitä mitään oikein tullut. En saanut Helviin virtaa ja päätin, että nyt riitti. Ei kannata jankata, kun ei tapahdu edistystä.
Kävelimme sitten läheiselle pellolle ja kas kummaa, Helvistä löytyi sellaista potkua, että välissä sai jarruakin kaivella. Ravailimme ja laukkailimme pellon ympyrää ja lystiä oli. Jarruja sai tosiaan vähän hakea, joten tätä pitäisi treenata tulevia maastolenkkejä ajatellen. Hevosen täytyy pysyä kuulolla myös tällaisissa tilanteissa, muuten maastoretkeltä palaa hevonen vailla kuskia, joka on kipannut matkasta aikoja sitten maahan.
Siinä sai mukavaa kuntoilua, joten päätin, että on aika suunnata takaisin tallille. Kävin myös vähän vilkaisemassa oletetun maastoreitin sijaintia, mutten pystynyt siitä päättelemään, mihin reitti kaartaa. Pitäisi rohjeta pyytää tallilta jokin kaveriksi. Maastoilu rentouttaisi sekä ratsua että ratsastajaa.
Toivottavasti huomenna a) Helvissä olisi sopivasti reippautta ja b) kuski ei uuvahda ensimmäisen ratsastuksen jälkeen, sillä luvassa olisi vielä oma tunti.
