Hui ja hai, ratsastus imaisi taas tehokkaasti mehut. Etenkin kun otin treenikseni eilisen tallin harjoituksen. Jos Helvi ei tehnyt töitä, minä ainakin tein. Tosin uskon, että onnistumisiakin tuli, sillä ratsastuksesta jäi todella hyvä mieli.
Päätin jo tallille kävellessä jämäköityä ja vaatia Helviä jo siinä vaiheessa liikkumaan käynnissä reippaammin. Se tarkoitti sitä, että sain vahtia koko ajan vauhdin pysymistä kohdilleen ja tarpeen vaatiessa myös muistuttamaan, palkitsi Helvi päättäväisyyteni kulkemalla reippaammin. Hyvä niin. Päätin vakaasti pitää saman linjan myös maneesissa.
Aloittelin hommaa sillä, että keräsin ohjat kunnolla tuntumalle ja vahdin käsiäni, etten aina nakkaisi ohjia kesken kaiken pois. Sitten vain tarmokkaasti pyytämään Helviltä eteenpäin kulkevaa käyntiä ja löytyihän sitä. Innostuin asiasta ja pistin ravaten. Pyysin edelleen napakasti tarmokasta menoa ja otin kokeilumielessä lävistäjän tavoitteena saada lisäys tuntumalla. Ja kuinkas kävikään. Helvihän spurttasi toivotusti eikä tullut oloa, että se juoksee altani, vaan pysyy juuri oikeassa paikassa. Helkkari, se näytti ja tuntui hienolta! (Kyllä, kyttään hevosen kulkua maneesin peileistä, jotta alkaisin joskus hahmottaa, miten sen pitäisi toimia.)
Sitten jatkoin eilisellä raviharjoituksella. Eli pitkän sivun alusta keskemmäs, voltti ja siltä takaisin pitkän sivun loppuun. Sain muutamia kertoja niin, että ravi kulki eikä hyytynyt edes volttiin. Välillä taas sai muistutella, että voltillakin kuuluu ravata. Kuitenkin olin tyytyväinen jo tässä vaiheessa.
Sitten otin vielä laukkatreenin samoin kuin eilen. Eli tällä kertaa laukka nostettiin heti alusta ja voltilta palattiin lähtöpisteen kautta lyhyelle sivulle ja uuden pitkän sivun myötä lävistäjälle ja lisäys laukkaan. Laukat kulkivat ihan kivasti harjoituksen alussa ja sain myös menoa lävistäjälle. Tässä oli puolestaan aika paljon työtä, että sain pidettyä tuntuman enkä lähtenyt kallistumaan eteen. Koetin vain hokea itselle, että uskalla pitää ohjista kiinni ja nojata enemmän taakse kuin eteen. Vielä kun olisi saanut maneesiin oikeasti jonkun huutelemaan ohjeita. :) Mutta hyvä mieli jäi tästäkin. Lyhennyksissä olisin saanut olla napakampi. Helvi tykkää innostua vauhdista ja silloin minun pidättävät avut tuntuvat kaikuvan kuuroille kavioille. Lisäysten jälkeen laukkailin vapaasti uralla ja hain juuri tätä lyhyempää laukkaa. Löytyihän sekin pienen kaivelun jälkeen paremmin.
Oikein mukava kerta oli ja sekä Helvi että minä näytimme siltä, että töitä oli tehty. Taas kerran saatoin vain todeta, että hieno hevonen se tamma on, kunhan ratsastaja vain osaisi pyytää ja motivoida sitä oikein. Huomenna olisikin vielä Helvillä ratsastus ja sitten tuleekin hurjan pitkä tauko, kokonaiset kolme päivää. Mitenhän sitä taas oppii Helveilemään vain kerran viikossa?
