Jaaha, taas on iskenyt laiskuus ja monta kertaa on kirjoitusrästissä. Ei muuta kuin tiivistä listausta ja kunnolla sitä raippaa, jotta laiskuus unohtuu.
Tiistai 21.7.
Otin tosiaan ekstratunnin tiistaille, sillä kyseisenä päivänä tuli tasan kolme vuotta siitä, kun aloin käydä tallilla. Jippii. Pollekseni valikoitui Pera ja aiheena koulu, joten olin ihan tyytyväinen. Olen huomannut, että tunneilla on alettu korostaa tuntumaa ja hevosen liikkumista takapäästä alkaen todella paljon. En nyt äkkiseltään muista yhtään tuntia, jossa aihetta ei olisi käsitelty. Se on minulle vielä uusi ja vaikeahko asia, joten haasteet sekä innostavat että pelottavat.
Tällä tunnilla taas yritettiin saada hevosta työskentelemään takapäästä alkaen tuntumalle saakka. Perahan on kiva ratsastettava, koska se on yleensä reipas. Tunnin treenikuviot ovat näemmä unohtuneet, mutta muistan sen verran, että välillä sain Peraa liikkumaan ja pyöristymään ihan kivasti. Tämä valoi uskoa siihen, että kyllä minä joskus tämän opin.
Keskiviikko 22.7.
Oma tunti ja aiheena taas samaa tyyliä kuin tiistainakin. Heposena oli paras kaikista eli herra Hilanteri. Treenikuviona oli pitkältä sivulta lähtien keskemmäs, johon voltti ja sen jälkeen takaisin pitkän sivun loppuun. Tarkoituksena oli asettaa hevosta ja tehdä tämä tietenkin tuntumalla. Tuntumaa metsästettäessä olen huomannut könöttäväni taas ihan liian edessä ja kokevani käsittämättömän vaikeaksi pysyä suorana pitäen kädet oikeassa kohdassa. Se on joko löysät ohjat ja selkä suorana tai ohjat tuntumalla ja kuski etuviistossa. Argh. Hilanteri ei ihan täysillä lämmennyt tuntumapyynnöilleni, mutta oli vähän sinnepäin. Muutamia laukkakuvioita meni ihan nätisti, joten siitä sain tarpeeksi iloa irti.
Perjantai 24.7.
Helveilyä. Otin aika perushommia ja humputtelin menemään. Ei mitään maata mullistavaa, mutta toivottavasti ei kauheasti taantumaakaan. Tuntumaa koetan tälläkin pollella hakea ja koska se ei ole kauhean reipas, on siinä työnsarkaa.
Lauantai 25.7.
Omalla tunnilla kävi taas tuuri. Ratsastajia oli minun lisäkseni vain yksi, joten antoisa opetusmäärä oli taattu. Pollevalinta harmitti, sillä minulle oli merkattu Eetu, mutta jonkin erheen takia se olikin päätynyt aikaisemmalle tunnille ja minulle vaihdettiin Poku. Pidän Pokusta todella paljon esteillä, mutta koulussa en saa sitä yksinkertaisesti liikkumaan.
Tunnin aiheena oli yllätys, yllätys asettaminen ja tuntuman hakeminen. Meillä Pokun kanssa se oli vähän juupas-eipäs-taistelua vauhdin suhteen. Asettamisessakin kenotin taas ihan miten sattuu ja sama ongelma ohjien oikeasta otteesta vaivasi pahemman kerran.
Sitkeä yrittäminen kuitenkin palkittiin aika ajoin. Etenkin loppuraveissa sain Pokua pyöristymään paikoitellen aika kivasti. Myös vastalaukkaharjoitus oikeassa laukassa meni aika kivasti. Sen sijaan vastalaukka vasemmassa ei ollut aivan niin onnistunut. Unohdan aina hallita sitä puolta, jolla ei ole asetusta ja siitäkös ne ongelmat alkavat.
Välillä alkaa tuntua, että vihoviimeisetkin tuurionnistumisratsastukset alkavat kadota ja jäljelle jää vain miljoonia virheitä tekevä hupakko. Mutta ei muuta kuin lisää treeniä. Sen pitäisi auttaa tähän vaivaan.
Sunnuntai 26.7.
Helveilyä jälleen. Otin lauantain opit uudelleen käsittelyyn ja aloitin ihan käynnissä. Hoin itselle koko ajan korjausmantraa ja köpöttelin tosi hitaassa käynnissä asettamista. Ja kas! Helvihän huomasi homman jujun ja alkoi paikoitellen tarjota todella hienoa pyöristymistä.
Ei muuta kuin raville ja saman pariin. Ulko-ohja kädessä, kyynärpäät kevyesti omissa kyljissä kiinni, sisäohja asettaa, pohje taivuttaa ja selkä suoraksi. Tällä mantralla humputtelin ravissa ja onnistumista jälleen, pätkiä kivasti pyöreänä ja siitä karattua pienellä muistutuksella taas samaan suuntaan.
Laukassa otin pieniä vastalaukkakaarteita ja tällä kertaa meno oli vähän nihkeämpää. Laukan kuitenkin jätin vähemmälle, kun keskityin raviin ja käyntiin enemmän. Kivaa menoa oli ja vähän tuli tsemppiä itselle siitä, että kaipa sitä joskus nämä asiat oppii. Askel kerrallaan.
