Niin vain pollearvonta oli pyöräyttänyt minulle Mantan jälleen. Liekö tällä kertaa apuna ollut kuskin jämäkkä asenne heti alusta alkaen vai sattuiko pollelle kiva päivä, mutta tunti sujui pitkälle oikein mainiosti vailla järjettömiä kipityskohtauksia tai päänviskomisia. Hiphei siis!
Tunnilla jatkettiin vähän viime kerran linjoilla. Ensin kuitenkin käynnistä seis, peruutus ja käyntiä. Sitten mentiin käyntiä ja ravia isolla ympyrällä siirrellen takapäätä yhdessä kierroksessa ympyrän sisäpuolelle, toisessa kierroksessa ympyrän ulkopuolelle. Mantahan oli erinomainen tässä. Pienillä ja kevyillä avuilla takapää liikkui pyydettyyn suuntaan.
Sitten humputeltiinkin jo pitkät sivut laukassa. Toisella sivulla myötälaukassa, toisella oletettavasti vastalaukassa. Vaikka eihän se varsinaista vastalaukkaa ole, kun mennään vain suoraan. Tässäkään ei ollut mitään hätää, vaan kaikki sujui hyvin.
Mutta vastalaukka ympyrällä ei ollut meidän juttu. Ympyrällä mentiin siis käyntiä, valmisteltiin vastalaukan nosto ja tarkoituksena oli hurauttaa neljäsosa tai puolet siitä moisessa. Juu ei. Sain pohjustella Mantaa todella paljon, että oli edes toivoa vastalaukalle. Nousikohan se ehkä juuri ja juuri kerran kumpaankin suuntaan? Jos sitäkään. Pelkään, että minulle jää vastalaukasta kauhea kuva, jos se oikeasti on noin vaikeaa muillakin. Ehkä se on vain Mantan puute, ehkä kuskin.
Tästä tunnista sai taas oivia vinkkeä perjantaihin ja Helvillä treenaamiseen. Taidan kokeilla samaisia takapään liikutuksia sekä villiintyä kokeilemaan Helvinkin kanssa vastalaukkaa ympyrällä. Tykkään nyt todella paljon oman tallin tunneista. Niissä on sopivasti haastetta, mutta sen verran yksinkertaisia asiasisällöltään, että voin niitä treenata itsenäisestikin Helvin kanssa. Mainiota kerrassaan.
