Hei pohkeeni, kuinka olette jakselleet? Tiedän, etten treenaa teitä niin usein kuin pitäisi, mutta muuten yritän pitää teitä hyvänä. En kauheasti pidä korkeakorkoisia kenkiä, lepuutan teitä usein ja annan toisinaan riittävät yöunetkin. Minusta olisi hauskaa, jos voisimme joskus tehdä jotain yhdessä. Vaikka käydä ratsastamassa. Siten, että kommunikoisimme jatkuvasti keskenämme ja tottelisimme toistemme pyyntöjä. Miltä se kuulostaisi? Minusta tuntuu, että sitä kannattaisi joskus kokeilla. Eikös?
Siinäpäs aika kootusti ajatukseni näin keskiviikon kunniaksi ottamastani lisätunnista. Pollena oli yksi kouluväännön suosikeistani eli Manta. Treeninä oli viime kerralta tuttua eli asettamista ja pohkeenväistöä. Lisämausteena oli suoruuden hakeminen laukassa.
Pohkeenväistöt menivät Mantan kanssa sekä käynnissä että ravissa oikein nätisti. Tamma on ihanan herkkä ratsastettava, joskin sen saaminen kunnon liikkeeseen on haastavaa. Mutta jos ei vaivaa päätään kipityksellä, on tätä pollea mieluisa ratsastaa. Manta väisti nätisti pienillä pyynnöillä ja kulki ihan kiitettävästi oikeinpäin. Ei edes alkanut riuhtoa päällään juuri nimeksikään, joten otimme pisteet kotiin tästä osiosta.
Laukkasuoruutta lähdettiin hahmottelemaan nostamalla keskihalkaisijalla ravista laukka, jonka jälkeen hurautettiin nostetun laukan mukainen suunta lyhyeltä sivulta. Manta nosti laukan ihan hyvin suoraan, mutta käännöksissä tahtoi puskea omille teilleen. Sisäpohkeen kanssa sai olla tarkkana, mutta minähän tunnetusti liki unohdan pohkeideni olemassaolon. Kun parina kertana muistin sellaistenkin löytyvät kehostani, Manta laukkasi käännöksetkin oikein kelvollisesti.
Seuraavaksi laukkatehtävää jalostettiin lisäämällä käännökseen lävistäjä, jolla täytyi jälleen pysyä suorassa. Lopuksi kuvio hurauteltiin molempiin suuntiin kerralla. Tässä tuli taas kadonneiden pohkeiden ongelma helposti esiin. Lävistäjä venyi liikaa, ja tamma tahtoi puskea laukan suuntaan. Sain ottaa vielä uusintakierroksen tästä ja sillä kierroksella sentään vähän hahmotin pohkeideni merkitystä. Manta kuunteli niitä myös, jolloin sain toisen puoliskon onnistumaan kivasti, toisen vähän sinne päin. Hahmottamiskyvyn puute vähän haittasi treeniä. Tajusin pohkeeni vain siinä asennossa, jossa ne olivat laukannostossa jääneet. En älynnyt käyttää niitä mitenkään muuten, jolloin oli vähän hankala korjailla ilmeneviä ongelmia. Yleisfiilis tunnista oli kuitenkin oikein mukava. Manta-tamma tarjoaa kouluväännössä yleensä vain hyviä oloja, onneksi.
