Aiheena oli pohkeenväistöä, asettamista ja taivuttelua. Pohkeenväistöä tehtiin pitkää sivua myöten käynnissä ja ravissa. Itikoiden määrä oli käsittämätön, joten käynti ja paikallaan seisoskelu eivät olleet Kaapolle mieleen. Tästä tietenkin seurasi se, että väistöt tahtoivat jäädä tekemättä ja Kaapo oikaisi matkan mielensä mukaan. Jarrutukset eivät menneet oikein perille, ja opettajakin vähän tuskastui omapäiseen polleen. Ohjeeksi tuli tehdä jotain ihan yllättävää, jos polle yritti venkoilla omille teilleen. Etuosakäännöksiä tulikin tehtyä niitä kertoina, kun Kaapo puski pohkeenväistöstä pois. Välissä taas väistöt menivät ihan mukavasti, ja muistin jopa rentouttaa käsiäni. Ainakin kolme kertaa koko tunnin aikana. Kauhea, miten oikeasti on hankala muistaa rentoutua, myödätä ja antaa hevosen tehdä töitä!
Ravissa väistöt olivat vielä käyntiä holtittomampia. Hevonen suoristui allani liian useasti enkä meinannut saada sitä hallintaan. Laukkanostot piti jättää suosiolla väliin ja lyhyelle sivulle pyöräytetyllä ympyrällä sai kyllä hakea sitä lyhyempää ja hitaampaa ravia. Välissä se löytyi, jolloin polle väistikin ihan kivasti. Välillä taas pitkä suora meni kinastellessa siitä, mitä tehdään ja kenen käskyllä.
Treenasimme kahdeksikolla ravissa asettamista ja taivuttamista. Tässä Kaapo oli kohtuullisen kiva. Hämmästyin kyllä hieman, kun sisäpohkeeni jopa toimi tällä kertaa, ja myös polle uskoi sen sanomaa. Tämän seurauksena sainkin Kaapoa asettumaan ja taipumaan paremmin kuin yleensä sekä ravaamaan mukavan letkeästi.
Laukassa samaa treeniä jatkettiin, ja kuviota laajennettiin kolmeksi ympyräksi ja ympyrää vaihdettaessa vaihdettiin ravin kautta nopeasti laukka. Kaapo esitti parhaat puolensa tässä kyllä. Laukat vaihtuivat ravissa oikein näpsäkästi, polle asettui ja kaiken lisäksi laukan rytmi oli mukavan rauhallinen, mutta silti liikkuva. Kyllä kannatti ähertää ne 40 minuuttia, sillä laukka palkitsi todella paljon ja auttoi unohtamaan alkutunnin metsään menneitä yrityksiä. Laukassa myös toivottavasti muistin rentoutua, kun keskityin nauttimaan toimivasta pollesta.
Tunnin loppupuolella tallin pihaan kaarsi myös Maikkarin uutisauto. Opettajasta tehtiin juttua johonkin lähetykseen, ehkäpä kymppiuutisten loppukevennykseen. Tuntikaverikin pääsi jututettavaksi. Itse kierin kameran kaukaa, sillä noissa tilanteissa suustani loikkii sellainen sammakkolauma, että hävettävää riittäisi pitkäksi aikaa.
Ilta kruunautui siihen, kun tallilta lähdettiin viemään neljä pollea kesälaitumelle. Pääsin reissulle mukaan, ja olihan se mukavaa! Laitumella vieraita oli vastaanottamassa parhaiksi kavereiksi ryhtyneet Tuisku ja Poku. Ne ravasivat vastaanottokomiteaksi Hiltsulle, Oskulle, Hessulle ja Eetulle. Meno oli aika maltillista, mutta kyllä pollet ehtivät ruohon mutustelun lisäksi ottaa muutamat laukkalähdöt. Hymyhän siinä kasvoille nousi, kun katsoi silmissä nuorenevia hevosia nauttimassa pienestä palasta vapautta.
