Menin sitten alkuviikosta hankkimaan itselleni jostain kuumeen, joten tiistain tunti jäi välistä. Harmitti, mutta onneksi toivuin kuitenkin Helvin ratsasteluun. Otin kuitenkin rauhallisesti, kun kerrankin tajusin olla vähän fiksumpi sairastelun jälkeen enkä rääkätä itseä heti samaan tahtiin.
Treeniaiheeksi nousi asettaminen käynnissä. Menimme pellolle, kun kuskikin tahtoi rennompaa maisemaa. Asettaminen oli aika tahmeaa eikä Helvi oikein tahtonut alkaa yhteistyöhön. Siinä sitten asetin, muistutin, asetin ja välillä Helvi kuunteli, välillä ei. Otin sinnikkäästä myötä- ja vasta-asetuksia, ja alkoihan se tamma vähän vertyä. Metsäinen pää pellosta pelotti Helviä jostain syystä. En nähnyt saati kuullut itse mitään, mutta koska polle otti parit ravilähdöt päätyä karkuun, päätin laukkatreenien olevan turvallisempi tehdä maneesissa.
Laukkaa treenasin nostoilla käynnistä ja sen noustessa siirtymällä nopeasti käyntiin. Helvi nosti ja vaihtoi käyntiin aika kivasti. Yritin tehdä nostoja laskettuani kymmeneen. Valmistelun aloitin seiskassa puolipidätteellä ja Helvi näpsäkästi nosti laukan, kun pääsin kymmeneen. Olihan tuossa tietenkin jonkin verran varoaikaa, mutta kuski on hidas, minkäs sille mahtaa. :) Yritin myös laukassa löytää pyöreyttä, mutta se oli hyvin hukassa. Ehkä kymmenen laukka-askeleen ajan yhteensä sain nätin pyöreän pollen, mutta muun ajan hevonen meni omalla tyylillään.
Jälleen kerran aurinko suosi ratsastusta. Kerta toisen jälkeen hymy yltää korvasta toiseen, kun ratsastaa kivalla hevosella auringon lämmittäessä, ruohon vihertäessä ja lintujen visertäessä. Hyvin kliseistä, mutta maalaistytölle kyllä kelpaa ja oikein mainiosti.
