sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Asettamisesta ja taivuttamisesta suoruuteen

Olen aina tykännyt Rappenista, jonka sain nyt myös lauantain tunnille. Se on mukavan herkkä ja reipas sekä koettaa useimmiten parhaansa mukaan ymmärtää ratsastajaansa. Toisinaan olen kyllä saanut sen hermostumaan epämääräisillä avuillani, mutta kunhan olen taas päässyt selkokielisempään ilmaisuun, on polle taas tehnyt asiat mukavasti.

Nyt treenin aiheena oli minulle hyvin hyödyllistä asettamista ja taivuttelua sekä suoruuden hakemista. Sain siis yrittää keksiä sen, miten se sisäpohje tekeekään yhteistyötä käsien kanssa. Asetus- ja taivutusharjoitteluja tehtiin ympyrällä. Pohkeen läpiviemistä testattiin väistättämällä takapäätä aina pätkän verran ulos. Jos polle uskoi pohkeen tarkoituksen, ei väistätystä tarvinnut enää tehdä, vaan saattoi normaalisti asettaa ja taivuttaa. Rappen väisti kivasti, kunhan kuski muisti vahtia etupään pysymistä oikeassa paikassa. Myös pyöristymistä oli paikoitellen havaittavissa, mutta valitettavasti vain pätkittäin. Harrastan vieläkin sitä "jesjesjes, onnistuin, woohooo!" -leikkiä, jos hevonen pyöristyy ja unohdan sitten ratsastaa. Toisin sanoen hevonen huomaa, ettei kuski ole matkassa ja näkee turhaksi yrittää itsekään. Pitäisi harkita asiaa nimeltä keskittymiskyky.

Tätä harjoitusta tehtiin käynnissä, ravissa ja vähän myös laukassa. Viimeisimmässä askellajissa sain parhaimmat onnistumiset ajoittain, kun Rappen kulki rentoa ja tasaista laukkaa ja kääntyi liki katseen voimalla. Tällä kertaa muistin jopa rentoutua enkä ollut aina säheltämässä jotain. Olisin tosin kaivannut hevoselle enemmän pyöreyttä, mutta kun en vain osaa, niin haaveeksihan se jäi.

Suoruutta haettiin kulkemalla keskihalkaisijaa myöten sekä käynnissä että ravissa. Reitille ujutettiin myös pysähdystä, käynti-ravisiirtymää ja lopuksi laukannosto. Rappen kulki ihan kivasti, mutta rentoutta olisi saanut olla jälleen enemmän. Jään varmaan jotenkin puristamaan istunnallani tai sitten en vain osaa rentouttaa käsiäni. Johonkin tuollaiseen norjalaisheppa reagoi ja kulkee sitten vähän jännittyneenä. Ei hyvä, joten lisää treeniä kuskille. Siirtymät ja pysähdyksen onnistuivat kuitenkin parin höpöksi menneen jälkeen aika kivasti. Parit laukat nousi niin kevyesti ja kohtuullisen suorasti, että johan tuli tunnin aherrukselle palkkio!

Mukava tunti oli etenkin aiheeltaan. Ennen koin nämä treenit tosi tylsiksi, mutta kun viimein tunnustin olevani niissä huono, nousi mielenkiinto treenata huomattavasti. Otin myös tälle sunnuntaille lisätunnin, kun oli sellainen fiilis. Mitähän kivaa tänään treenatataan?