Lauantain tunti yhdisteltiin taas C- ja B-tunneista. Aiheena oli esteitä, mutta minut oli vahingossa unohdettu listasta. Ainoa mahdollinen polle oli sitten Tapsa, joten motivaationi tuntia kohden notkahti pahasti. Minä ja Tapsa emme vain tule toimeen. En saa sitä reippaaksi millään opilla ja turhaudun. Se tarttuu hevoseen ja viimeinenkin toive yhteistyöstä katoaa taivaan tuuliin.
Treeninä oli todella tarpeeseen tulevaa istuntaharjoittelua, jossa jumppasarjalla tahkottiin istuntaa ja käsien paikkaa. Olin taas huonompi kuin viimeksi. Kyömyselkä, kantapäät liian painuneena ja kädet väärässä paikalla. Tapsa liikkui nihkeästi, joten totta kai pelkäsin kieltäytymisiä ja varauduin niihin tuolla kyömyasennolla. Loogisesti tästä myös seurasi sitten kieltäytymisten sarja. Ensimmäinen jumppasarjan este ylittyi, mutta sitten Tapsa kerta toisen jälkeen stoppasi toiselle esteelle. Lopulta sain nohitettua pollen matkaan ja este ylittyi myös opettajan tahdituksen avulla.
En tuntunut millään saavan hyppelyiden aikana itseäni oikeaan asentoon. Välillä alkoi jo tuntua siltä, että tosiaan pitää vaihtaa tämä laji johonkin helpompaan. Könötin aina miten sattuu ja polle humputteli omalla tahdillaan. Sitten ehkä viimeisellä hyppykierroksella sain kyömyselän muutettua sopivasti notkolle ja kädet oikeaan paikkaan kaulalle. Siinä asennossa olikin ihmeen hyvä hypätä ja vaikka Tapsa vähän menikin epätasaisesti, kehui opettaja minun pysyneen selässä oikein hyvin. Kauan se kesti, mutta oli silti kiva onnistua edes kerran. Jäipähän vähän tuntumaa siihen oikeaan asentoon ja vielä hyvä mieli loppujen lopuksi.
