Siinä, missä sade oli saapunut, oli Helvin ylimääräinen pirteys myös laantunut. Meno ei ollut lähellekään yhtä tahmaista kuin aikanaan, mutta mitään ylimääräistä polle ei antanut. Pohkeenväistöissä Helvi tahtoi mennä oikenemaan sisäpuolelta, mutta välissä muistin korjailla asiaa sisäpuolen avulla, jolloin väistö sujui taas kivasti. Helvillä on huippu tehdä väistöjä, sillä se etenee pitkät tovit yhdellä pyynnöllä eikä kovin usein kaipaa muistutteluja. Enemmän ehkä sellaista hienosäätöä. Ravissakin väistöt sujuivat kohtuullisesti. Ei siis mitään mahtavaa, muttei kauheakaan.
Asettaminen ja taivuttaminen taas jäivät niin puolitiehen. Ehkä sekunnin tai parin ajaksi Helvi vähän paransi asentoaan, mutta lätkähti sitten taas pitkäksi kulkemana pää missä sattuu. Houkuttelin vaikka miten, mutta tamma ei halunnut tehdä yhteistyötä. Keinoni loppuivat kesken tällä kertaa. Ehkäpä päivän ukkonen oli pelotellut hevosia juoksentelemaan tarhassa ja tamma oli vähän väsynyt?
Sama väsy jatkui myös laukassa. Pyörittelin ympyröitä ja vaihtelin suuntaa nopean ravissa tehdyn vaihdon kautta. Ne onnistuivat oikein näpsäkästi, mutta en saanut laukasta rullaavaa. Päinvastoin, tuntui, että hevosella ei olisi laukkavaihde mennyt ihan kohdilleen. Sen verran nykivää meno oli. En keksinyt tähänkään ratkaisua, joten laukka ei tällä kertaa tarjonnut suurempaa onnistumiselämystä.
Kotimatkalla Helvillä oli kiire. Tamma tuntui olevan kovin huolissaan ja kipittikin sellaista käyntiä, että sitä vain toivoo näkevänsä maneesilla kouluväännössä. Tallipihalle päästessään tamma heittäytyi hirnumaan ja rauhoittui aavistuksen, kun toinen ja ilmeisesti se kaivattu hevonen vastasi. Höpsö tamma. Välillä kovin omalaatuinen ja kenkku, mutta toisinaan niin suloinen.
Tässä vielä kesän 2009 kuva tammasta. Pitää kyllä ottaa jokin aurinkoinen päivä työpaikan kamera tallille, jotta saa pollesta vähän parempia kuvia.
