Tällä kertaa torstai oli täynnä toivoa, mutta myös ukkosta, vettä ja rakeita. Onneksi kurja keli ehti mennä ennen tallireissua ohi. Helvi oli ilmeisen haluton lähtemään töihin, sillä tamma leikki tarhassa laiskasti hetken kanssani leikkiä "et saa minua kiinni, sillä kävelen aina jonkun toisen pollen taakse piiloon". Uskoihan se tamma onneksi nopeasti ptruutailuni ja jäi odottamaan päitsiä päähänsä.
Maneesilla otin treeniaiheeksi tutun pohkeenväistön lävistäjää myöten käynnissä ja ravissa. Helvi oli laiskalla tuulella, joten en onnistunut saamaan pitkää väistöaskelta, mutta kuitenkin jotain. Ravissa tosin epäilen, että tamma teki väistön vähän sinnepäin, koska en vieläkään täysin osaa istunnalla tuntea väistöä enkä ehtinyt kunnolla kurkkia menoa peilistä.
Tämän treenin lisäksi otin lävistäjällä myös lisäyksiä ravissa. Muutaman kerran Helvi lähtikin nätisti pyöreämpänä lisäämään, mutta muut kerrat se venytti itsensä pari metriä pidemmäksi ja humputteli lisäyksen ihan omasta riemusta, ei minun pyynnöstäni. Pitäisi alkaa taas muistella, miten saisin kaiveltua tuosta tammasta sitä pyöreyttä esille. Käyntipätkissä tamma loksahti muutamia kertoja nätisti pyöreäksi, mutta sitten lisää reippautta pyytäessä pää löysi jälleen paikkansa kattoo kurotellen. Hjälp?
Laukassa humpuuttelin vain maneesia ympäri ja kokeilin löytää kevyttä istuntaa. Lyhensin jalustimetkin ja tasapainoilin kyydissä. Peilin mukaan selkä ei ollut ainakaan kyömyssä, mutta enpä usko sen olleen kovin oikeaoppisestikaan. Välissä pysyin kevyssä istunnassa ihan hyvin, mutta sitten tuli hetkiä, kun lässähtelin vaikka miten päin siihen satulaan.Voisi joskus ottaa Helvinkin kanssa taas vaikka kavaletteja ja treenailla tuota asiaa. Eihän se oppi ojaan kaada ja sen äitihän on kertaus, joten moinen olisi oikein paikallaan.
