Tiistain tunnin tehtävänä oli ratsastaa hevonen tuntumalle. Meidän tuntiamme edeltävällä ryhmällä oli sama treeni päällä ja harmittelin etukäteen, kuinka tylsää on vääntää käyntiä ja ravia koettaen saada hevosta pyöristymään. Onnekseni hevosenani oli ehdottomasti kouluväännön suosikkiratsuikseni noussut Jussi, joten tiesin, että sinällään ei treenattava aihe olisi niin paha. Eikä ollutkaan, päinvastoin.
Tunti aloiteltiin käynnissä ja ravissa asetellen ja taivutellen hevosia kulmissa ja pyöritellen lyhyille sivuille voltteja. Jussi kulkee luontaisesti mielestä kohtuullisen oikeinpäin, jolloin sitä on helppo yrittää ratsastaa pyöreämmäksi tuntumalle. Mieleeni pulpahti myös aiemmilla tunneilla saamani ohjeet koskien sitä, että tohdin pitää ohjat käsissä ja että rohkenen pyytää. Näitä mantroja mielessäni hokien asettelin, taivuttelin ja pyysin hevosta etenemään siten, että liike lähtisi takapäästä tuntumaa kohden. Aherruksesta oli hyötyä, sillä Jussi pyöristyi useita hetkiä oikein nätisti ja malttoi pysyä pitkiä hetkiä tuntumalla. Kun polle karkasi tuntumalta, sain sen taas hetken päästä asettumaan takaisin paikoillaan kohtuullisen helposti.
Tuntumaa ja pyöreyttä haettiin myös käyttämällä pohkeenväistöä ja volttia apuna käynnissä ja ravissa. Lyhyt sivu katkaistiin täyskaarron kaltaisella kuviolla, josta suunnattiin vinosti pohkeenväistössä takaisin pitkälle sivulle. Kun sivu oli saavutettu, lähdettiin pyöräyttämään voltti. Sen jälkeen oli tarkoitus saada pidempää ja rennompaa askelta eteen alas -ajatuksella, kunnes saavuttiin jälleen lyhyelle sivulle, josta sama kuvio lähti alusta. Opettaja korosti myös sitä, että hevosta tulee ratsastaa eri muodoissa, ei vain jymähtää siihen yhteen asentoon. Pohkeenväistössä muotoa saattoi ottaa vähän lyhyemmäksi, kun taas eteen alas -ajatuksella suoritetut muut kohdat olivat oivia hetkiä saada hevosta venyttämään alemmas, mutta silti säilyen tuntumalla. Tehtävä meni Jussin kanssa aika kivasti, mutta olisin noissa eteen alas -hetkissä toivonut parempaa työskentelyä takapäästä alkaen. Pyöreyttä ja tuntumaa kyllä löytyi, joten siitä sentään pisteet kotiin.
Laukassa ei ollut pääty-ympyröitä kummempaa kuviota, mutta tavoitteena edelleen sama eli saada hevonen pyöreäksi ja tuntumalle. Yleensä laukassa viimeistään olen hukannut kaiken osaamisen enkä ole onnistunut saamaan toivottua muotoa juuri ollenkaan. Tällä kertaa ilmeisesti aiemmat onnistumiset olivat apuna, sillä sain Jussin kulkemaan aika pitkiä pätkiä nätisti tuntumalla pyöreänä. Opettaja kehottikin tämän johdosta leikittelemään laukalla, sillä se on tämän hevosen vahvuuksia. Otin sitten lyhyempää ja pidempää laukkaa ja jälleen suupielet löytyivät korvista. Lyhyessä laukassa Jussin takapään moottori oli selvästi käynnistynyt, sillä sen saaminen oli vaivatonta. Myös pidempi laukka lähti aika kivasti ja erityisen hyvää oli se, kuinka tuntuma ja pyöreys pysyivät tässäkin hetkessä.
Lopuksi pyöriteltiin ravissa vielä kahdeksikkoa, jossa tarkoituksena oli saada hevonen vielä venyttämään itseään pidemmäksi, mutta tuntumalla pysyen. Jussihan teki työtä käskettyä ja sain humputella aika pitkällä ohjalla tuntien silti, että hevonen on siellä toisessa päässä työskentelemässä.
Tämän päivän tunti on kyllä ehdottomasti yksi parhaimmista ratsastuksistani ikinä. Se yhteistyö, minkä sain Jussin kanssa, oli todella huippua minun osaamistasoni huomioiden. Kun yleensä olen vain nakannut ohjat jonnekin ja jättänyt hevosen oman onnen nojaan, maltoin tällä kerralla pidellä niistä ohjista, uskaltaa vaatia ja myös rentoutua, kun hevonen tekee pyydettyä. Ilmeisesti aina välillä onnistuinkin, sillä Jussi tuntui työskentelevän ihan tyytyväisenä kanssani. Tällaisten hetkien takia sitä jaksaa monet epäonnistumiset. Lisää tällaista, kiitos!
