Neljä kokonaista päivää ilman ratsastamista tuntui valtavan pitkältä ajalta. Tiistai onneksi koitti viimein, ja pääsin humputtelemaan tallille. Pollena oli mukavasti Manta-tamma. Se oli hyvä arpaonni, sillä lämpöasteiden kivuttua jonnekin 29 asteeseen olisi ollut suoranaista rääkkäystä mennä jollain laiskanpulskealla pollella. Koska päivä oli tosiaan kuuma, oli tunneilla otettu rauhallisemmin eikä meidän tuntimme ollut poikkeus. Heti alussa opettaja kertoi, että tunnilla voidaan ensin treenata kevyesti kentällä ja sitten lähteä kahluureissulle. Valtaosa tuntilaisista otti mieluummin tämän ratkaisun, joten tiedossa oli noin puolisen tuntia treeniä ja siitä sitten maastokäynnit kahluupaikalle ja takaisin.
Treeninä oli aikaisemmilta kerroilta tuttua pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa lävistäjää myöten. Manta on hyvin näppärä väistöissä, joten ne menivät meiltä kohtuullisesti molemmissa askellajeissa. Vasemmalle väistättäessä meno oli kuitenkin vähän jäykempää. Sain tämän kommentin siinä vaiheessa, etten enää ehtinyt parantaa menoa siihen suuntaan ennen kuin opettaja kertoi harjoituksen riittävän. Väistöissä olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että Manta eteni kevyesti eikä ottanut niin kauhean pieniä tipuaskelia, vaan väisti ihan hyvällä askeleella.
Väistöjen jälkeen hurauttelimme laukat oikeaan ja vasempaan kierrokseen. Tavoitteena oli saada heti nostosta alkaen reipas, etenevä laukka niin, että hevonen keskittyy laukkaamaan kunnolla tuntumaa kohti. Manta lähti toki laukkaan reippaasti ja menikin ihan hyvällä vauhdilla, mutta kaarteissa se puski molemmissa kierroksissa. Tämä oli vähän yllättävää, sillä en muista tätä tapahtuvan niin usein Mantan kanssa. Yritin korjailla tilannetta, mutta sisäpohkeeni oli lähtenyt jonnekin reissuun, sillä mitään ei tuntunut tapahtuvan. Tuntumaa oli toisinaan, mutta kauhean tyytyväinen en laukkaan ollut. Se oli vähän sellaista hosellusta, jossa hevonen teki omiaan, ja kuski koetti ymmärtää sitä.
Näiden tehtävien jälkeen olikin aika ottaa hevosilta satulat pois ja kuskeilta kengät. Siitä sitten letkassa lähdimme kahluupaikalle. Mantan selkä ei tosiaan ole mukavimmasta päästä ilman satulaa ratsastusta ajatellen, mutta onneksi kahluupaikalle oli lyhyt matka ja askellajina oli vain käynti. Kahlailimme pienessä lätäkössä monia kierroksia, ja Manta vaikutti ihan tyytyväiseltä. Oli mukava uittaa omiakin jalkoja vedessä, joka oli hyvin lämpöistä. Vielä kun joskus kesällä pääsisi ihan kunnolla uittamaan hevosta ja samalla itseäkin, niin olisihan se mukavaa. Virkistäisi kivasti kouluväännön jälkeen sekä kuskia että ratsua.
