Ihan hyvin se meni - vai?

Jälleen yksi ekstratunti. En ottanut huomiselle tuntia, joten voin kuvitella, kuinka vieroitusoireet iskevät päälle. Nyt keskiviikon tunnille minulle oli arvottu Hessu. Mutristelin suutani urakalla, sillä minulla ja Hessulla ei ihan sävelet satu yksiin. En saa sitä liikkumaan reippaasti, vaan se lähinnä venyttää itsensä sellaiseksi pitkulaksi, että kyytiin mahtuisi useampi ratsastaja. En kuitenkaan kehdannut alkaa purnata arpaonnestani, vaan päätin yrittää saada kemioita ruunan kanssa kohdilleen.

Tunnin aiheena oli pohkeenväistö kaikissa askellajeissa. Kuviona oli ratsastaa toisen lyhyen sivun kautta täyskaarto, josta tulla pitkälle sivulle pohkeenväistössä. Kun väistössä pääsi pitkälle sivulle, siitä pyöräytettiin voltti ja humputeltiin alas eteen -ajatuksella toisen lyhyen ja pitkän sivun kautta tekemään sama kuvio toiselle puolelle.

Itse pohkeenväistö meni ihan kivasti ja pienillä avuilla. Mutta se reippaus, eteenpäinpyrkimys, vauhti tai mikä tahansa noiden sukulainen oli pahasti hukassa. Pohkeet, raippa, kannus, ääni eikä edes päätön hötkyily ei saanut pollea liikkumaan kuin ehkä kahden askeleen verran reippaammin eteenpäin.

Ravissa ongelmaksi tuli se, etten kyennyt jostain syystä tuntemaan, kun Hessu väisti ihan asiallisesti. Opettaja kehuessa hämmennyin, kun olin koko ajan luullut, ettei hevonen tee väistöä kunnolla. Olisi ehkä pitänyt istua harjoitusravissa, jotta olisin tuntenut tämän. Hävetti kyllä, kun olin jälleen sortunut häseltämään ja sekoittamaan hevosen päätä, vaikka toinen yritti ja tekikin työtä käskettyä.

Laukassa väistöt tehtiin pitkällä sivulla portaittain. Tavoitteena oli saada pitkälle sivulle mahtumaan kahdesta kolmeen portaittaista väistöä niin, että viimeisen jälkeen ehti vielä ratsastaa hyvin suoraan. Tässä tehtävässä onnistuimme löytämään Hessun kanssa yhteistä säveltä oikeaan kierrokseen. Asetus pysyi laukan puolella ja pienellä pohjepyynnöllä Hessu harppasi nätisti parit askeleet sivummalle ja jatkoi siitä ongelmitta suoraan. Vasemmassa kierroksessa kuski söhelsi siten, ettei asetus tahtonut pysyä laukan puolella. Mutta Hessu väisti tässäkin nätisti. Laukassa pollesta tosiaan löytyi sitä reippautta. Kävi taas kunnon liikunnasta yrittää mukautua Hessun laukkaan. Siinä ei tosiaan voi istua kuin keinutuolissa, vaan siinä pitää tehdä töitä, jotta pääsee mukautumaan sen pitkään askeleeseen.

Loppuravit tehtiin tutulla lävistäjän mukaisella pohkeenväistöllä. Tässä oli taas vaikeuksia tuntea, väistääkö hevonen vai ei. Opettajan kommenteista päätellen väisti ihan kivasti. Lopuksi vielä ravailimme kahdeksikkoa yrittäen saada hevosta venyttämään kaulaansa alas eteen pysyen silti tuntumalla. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta kyllä Hessu aina sisäohjan ja -pohkeen toimiessa asettui, rentoutui ja ohjaa saadessaan venytti tuntumaa kohden.

Tunnista jäi vähän sellainen plää-fiilis, mutta minkäs teet, kun kuski ei vain osaa. Välillä haaveilen siitä, että voisi kurkata esimerkiksi viiden vuoden päähän. Jos sitä sitten olisi kehittynyt verran, että sen voimalla jaksaisi tahkota niitä vähän kehnompia kertoja. Vaikka ainahan sitä jotain oppii ja toivottavasti myös parantaa aiemmasta.