Tiistaina pollearvonnassa rapsahti Epper. Koska aikaisempi kerta tämän herran kanssa meni ihan kivasti, en nyt alkanut maalailla piruja turhaan seinälle. Ihan hyvä niin, sillä tunti meni ihan kivasti. Ei mitään hullun upeaa, mutta ei mitään kauhean kamalaakaan. Aiheena oli avotaivutus kaikissa askellajeissa.
Avotaivutus tehtiin pitkällä sivulla, kun lyhyt sivu oli ratsastettu puoliympyrän kaltaisesti. Opettaja korosti, ettei avotaivutusta tulisi tehdä vain sisäpuolen avuilla, jolloin vauhti voi sammua, vaan kehotti käyttämään ulkopuolen apuja ja pyrkimään säilyttämään saman temmon kuin ilman taivutusta. Epper meni käynnissä aika kivasti ja helposti avot molempiin suuntiin. Vauhti sammui pikkuriikkisen, mutta ei mitenkään pahasti kuitenkaan.
Ravissa oikea puoli meni kohtuullisesti, mutta jostain syystä avon teko vasempaan kierrokseen tuotti päänvaivaa. En saanut Epperiä taipumaan ilman, että se sitten pyrki kääntymään ja lähtemään pois suoralta. En saanut ongelmaa kovin hyvin korjattua, mutta kun muistin laittaa sisäohjan kohtuullisen napakaksi seinämäksi, parani avotaivutus piirun.
Laukassa sitten meni kunnolla höpöksi. Minulla ei ollut mitään kontrollia siihen, missä Epper etupäänsä piti. Jos yritin siirtää etupäätä, lähti koko loppu hevonen mukaan. Opettaja kehotti käyttämään tässä korjausvälineenä epäsuoraa ohjasotetta, jonka avulla sain etupäätä pysymään vähän paremmin oikeassa paikassa. En kyllä ollut yhtään tyytyväinen suoritukseeni laukassa, mutta sentään käynti ja osa ravista meni kivasti.
Rohkenin viimein kysäistä tunneilla joskus tuuranneelta, josko hän voisi pitää minulle parit esteyksityistunnit. Sehän onneksi järjestyi, joten perjantaina ja lauantaina toivon mukaan saan istuntaani esteillä vähän parempaan kuosiin. Hevoseksi toivoin tietenkin nykyisen estelempparini eli Pokun.