Kolmas kerta toden sanoo

Ja tämä kerta sanoi, että enhän minä osaa ratsastaa hevosta tuntumalle oikein mitenkään. En ainakaan, jos hevosella ei ole omaa moottoria ja tänään päivän päälle 19 vuoden ikään kääntynyt Helvi-tamma ei turhia kaahaile. Paitsi silloin, kun sitä itseään sattuu huvittamaan tai jokin hölmö asia on maailman suurin hirviö. Lämpimän aamun treeninä oli siis eiliseltä tuttua asettamista ja taivuttamista volteilla tavoitteena saada hevonen ratsastettua pyöreäksi ja liikkumaan takapäästä tuntumaa kohti.

Meno ei ehkä ollut ihan kaikista hitainta, mutta asettaminen ja taivuttaminen oli työlästä. Helvi ei halunnut napata homman jujua, vaan kierros kierroksen jälkeen jouduin pyytämään ja houkuttelemaan hevosta asettumaan. Ehkä en sitten muistanut myödätä pienimmistä eleistä, jolloin tamman yhteistyöhalu väheni entisestään. Pätkittäin sain kyllä asetukset ja taivutukset läpi ja jopa vähän pyöreyttä, mutta en hyvällä tahdollakaan voi sanoa onnistuneeni kovin hyvin.

Ravissa homma meni käynnin kaltaisesti. Sekä käynnissä että ravissa oikea kierros oli kuitenkin hieman helpommin työstettävissä. Olen aikaisemminkin törmännyt siihen, että Helvi on jäykempi ja vastahakoisempi tekemään asioita vasemmassa kierroksessa. Ehkä pitäisi ottaa joskus aiheeksi venyttävät liikkeet tuossa kierroksessa.

Laukassa kokeilin jälleen pyöreyttä. Yritin istua takapään päällä, sillä noissa asettelu- ja taivutusjutuissa tunnun kumartuvan eteenpäin. Hoin sitten itselleni tuota istunta-asentoa ja koetin asetella ja taivutella hevosta sekä huolehtia takapään liikkeestä. Sain ehkä kymmenisen pyöreää laukka-askelta molempiin suuntiin ja se oli sitten siinä. Huhhei.

Loppuraveissa Helvi kuitenkin alkoi vähän yhteistyölle. Pyörittelin tuttua kahdeksikkoa ja hain pyöreyttä vähän pidemmällä ohjalla. Sieltähän se pätkittäin löytyikin ja aika kivasti. Myös suunnanvaihdot menivät kohtuullisesti niinä kertoina, kun Helvi ei viitsinyt pelätä seinässä ollutta valkoista länttiä.

Päivän positiivisin juttu oli se, ettei tamma kuitenkaan lähtenyt laitumella raahustamaan minua karkuun. Sen sijaan se jatkoi ruohon syömistä ja varmaan mielessään kuvitteli, että jos hän ei reagoi minuun, en huomaa sitä. Hassu, mutta kovin suloinen tamma se Helvi.