Tämän viikon lauantain tunti jää välistä, joten pitihän tunti käydä korvaamassa näin keskiviikkona. Minut oli tosin unohdettu listasta ja pollearpajaisissa kävi lopulta hieman kehno tuuri, kun sain Hessun. Myönnän heti aluksi, ettei hevosessa ole vikaa, vaan nimenomaan kuskissa. En osaa ratsastaa Hessulla enkä saa sitä liikkumaan kovin vapaaehtoisesti. Tiedän kyllä, että se osaa kulkea oikein hienosti.
Aiheena oli tiistailta tuttua tuntumalle ratsastamista. Tällä kertaa sitä hinkattiin vain käynti- ja ravivolteilla. Koko tunnin aikana siis asettelimme, taivuttelimme ja olimme valmiina myötäämään ja rentoutumaan, kun hevonen loksahteli oikeinpäin. Opettaja muistutti tänäänkin siitä, kuinka muotoa pitää vaihdella aina siitä lyhyemmästä niin pitkäksi kuin hevonen vain menee tuntumalla pysyen.
Tällä tunnilla tuli kyllä tehtyä töitä. Tähän verrattuna eilinen oli sujui kuin vettä vain. En tajua, millä keinolla Hessun saa liikkumaan. Turhauduin tunnin aikana moneen kertaan siitä, että saadakseen hevosen kulkemaan oikeinpäin, tulisi se saada liikkumaan takapäästä tuntumaa kohden. Mutta mitä sitten, kun siellä takapäässä ei tunnu olevan mitään liikettä? Puhisin ja puuskutin, kun yritin aktivoida hevosta liikkumaan. Välillä onnistuin, useamman kerran en. Asetin, taivutin, hoputin, myötäsin ja välillä sain tulosta aikaan. Opettaja kuitenkin toivoi, että saisin Hessun rehellisemmin muotoon, mutta en vain osannut. Argh!
Onneksi tuntiin mahtui muutamia lyhyitä onnistumisia, vaikka nytkin vielä harmittaa, kuinka valtaosan ajasta ratsastin huonosti. Hyviin hetkiin kuului se, kun sain ravissa muutamia kertoja Hessun venyttämään itseään pidemmälle pysyen nätisti tuntumalla ja kuinka kahdeksikkoa ravatessa polle pysyi aika kivasti kuulolla ja pyöreänä myös silloin, kun vaihdoin suuntaa.
Tunnilla oma osaamattomuus otti todella paljon päähän. Ok, sain kyllä ratsastettua Hessua ehkä ensimmäistä kertaa oikeinpäin, mutta miten se saattoi olla näin vaikeaa? Ihmettelen edelleen sitä, kuinka jollain hevosilla tietyt asiat sujuvat niin kepoisasti ja kivasti ja kuinka taas toisilla se on suu mutrussa vääntämistä. Tässä on selvä ero esimerkiksi juuri Jussin ja Hessun välillä. Minulla ei vain ole sitä kaasujalkaa, jolloin laiskempien hevosten kanssa koko tunti tuppaa tuhraantumaan siihen, että yritän saada niitä liikkeelle. Silloin kaikki muu harjoittelu jää taka-alalle, kun taas oman moottorin kanssa kulkevan hevosen kanssa ehdin ajatella vähän muutakin.
Huomiselle on luvattu rapeat +32 astetta. Pitää koettaa rientää ratsastamaan tänään 19 vuoden ikään ehtinyt tamma heti aamusta, kun asteet eivät ole ihan noin korkealla vielä.
