Oma estetunti ja pollena Manta. Olen hypännyt sillä tosiaan vain kerran aikaisemmin ja silloinkin jumppaa. Minähän tykkään tästä tammasta, mutta en vain toisinaan osaa hillitä sen kiukkukohtauksia. Niin kävi juuri tällä kertaa.
Tunti aloitettiin pyörittelemällä hevosilla voltteja ja hakemalla eri tempoja. Tunnin alussa Manta tuntui jopa pyöristelevän itseään, kunnes päästiin laukkavaiheeseen. Vauhtia kyllä löytyi, mutta hiljaisempaa laukkaa ei. Välillä tamma kurvasi niin, että pelkäsin sen kellahtavan kyljelleen. Unohdan lisäksi aina pitää Mantan pään ylhäällä. Onneksi sentään pari laukkapätkää tuli kivasti eikä kyllä tosiaan tarvinnut pumpata polleen vauhtia, lähinnä etsiä niitä hukkuneita jarruja.
Estehyppelyt alkoivat pystyn pomppimisella. Suora tie, tasainen laukka ja yli. No, vähän sinnepäin meni meillä. Pitkältä sivulta käännyttäessä lyhyen sivun kautta estettä kohde annoin Mantan oikaista. Hyi minua. Mutta sentään vauhti pysyi tasaisena. Hitsi, miten se 70 cm:n este kehtasi näyttää niin isolta. Mutta Manta hyppäsi yli, no problem.
Tämän jälkeen opettaja kertoi laittavansa meidät hyppäämään tehtävää, jossa suorastaan kerjätään vain ikävyyksiä. Kyseessähän oli viime viikon tiistain ekstratunnilta tuttu kiemuraura, jossa piti saada laukat vaihtumaan. Ensimmäiselle esteelle tultiin vasemmassa laukassa ja siitä piti saada vaihtumaan oikea ja toisella esteellä jälleen vasen laukka, jonka turvin ylitettiin kolmas pysty. Mantahan on supernäppärä tässä, joten homma onnistui mainiosti. Ainoa pulma minusta oli vain se, että laukanvaihtoapuja tarjotessa tamma tuntui kiristävän vauhtiaan lisää. No, esteiden yli mentiin kuitenkin.
Sitten siirryttiin taas pystyn ja okserin suoralle linjalle. Ensin laitettiin väliin kuusi laukka-askelta, sitten viisi. Tässä vaiheessa mukavasti lämmennyt Manta lähti minun käsistäni. Pystyesteelle ohjatessa se kiskaisi minun makuuni liian vauhdikkaan laukan ja ohjasin sen pariinkin kertaan pois esteeltä. Minähän en takuulla hyppää sellaisesta vauhdista, jossa pelkästään istuminen hirvittää. Otinkin sitten lähestymisen esteelle käynnin ja ravin turvin. Kuusi askelta onnistui, viisi ei käsittääkseni. Mutta en vain pystynyt tulemaan siinä Mantan haluamassa laukkavauhdissa esteelle, pelotti liikaa. Sillähän se viisi askelta olisi sujunut, mutta nyt jänistin.
Sitten lopuksi hypättiin rata. Huijasin vähän ja aloitin suoraan oikeassa laukassa, jolloin ensimmäisen esteen jälkeen ei tarvinnut vaihtaa laukkaa. Tämän jälkeen tuli tuttu pysty-okserisuora, jonka jälkeen minulla oli Manta hyppysissä! Herttinen aika, sehän laukkasi mukavasti. Siitä hypättiin kiemurauran kolmas este ja ja kaarrettiin samaisen estekolmikon ensimmäiselle esteelle ja laukkahan vaihtui. Lopuksi vielä okseri ja Mantahan hyppäsi senkin kivasti, vaikka ilmeisesti askeleet eivät ihan napsahtaneet kohdilleen. Oli hyvä mieli, kun rata meni kuitenkin valtaosan ajasta minun hallinnassa, vaikka sille lähtö pelotti. Hyvähän estehevonen tuo Manta on, kunhan kuski vain saisi sen kulkemaan omaan tahtiinsa.
Estepelkoni ehti käydä tunnin aikana moneen otteeseen pinnalla. Se ei ole kivaa, kun pelkää enemmän kuin tykkää hypätä. Sanoinkin jo yhdessä vaiheessa opettajalle, että en oikein halua tulla pystyn ja okserin linjaa. Tämä vain tuumasi, että otat lähestymisen käynnistä tai ravista ja menet. Niinhän se on, ei auta alkaa pelätä kunnolla. Siitä on vaikea päästä pois.
Minun oli tarkoitus käydä tänään torstaina myös estevalmennustunnilla. No, kaikki muut sen osallistujat menevät tämän päivän kisoissa eivätkä siten ole tunnilla. Opettaja sanoi, että voi kyllä pitää minulle tunnin ja kas näin sitä mennään neljältä yksityisestetunnille. Polleksi valitsin Pokun, koska se ei näyttänyt menevän yhtään rataa kisoissa. Siihen ainakin luotan Mantaa enemmän, joten toivottavasti estetunti menisi kivasti. Mihin haluaisin keskittyä? Tempo ja tiet lienevät tärkeimpiä sekä oma istunta ja mukautuminen hyppyyn. Vähän jännittää mennä yksityistunnille, koska siinä ei pääse huilimaan välissä, vaan kaikki virheet loistavat.
