Vaihdon takia kävin Helvillä ratsastamassa pitkästä aikaa lauantaina. Sattui myös kyllä tuuri: sain kentän koko tunnin ajaksi omaan käyttööni. Oli huippua. Ei sillä, kyllä Helvi keksi säpsyä aina yhtä hurjan pelottavaa tallikulmaa sekä äitiä kahden tyttönsä kanssa kentän reunalla. He olivat fiksuja tapauksia, sillä äiti kysyikin minulta huomattuaan Helvin säpsähtelyn, että häiritsevätkö he seisomalla siinä. Mukavan ystävällistä. Minä tuumasin vain, etteivät ollenkaan, sillä Helvin on parempi tottua moiseen eikä yrittää säpsyillä minun kanssani ihan mistä vain.
Tunnin treeniaihe oli vähän hukassa, kun kaksi viimeistä tallin tuntia ovat kuluneet esteillä. Kentällä oli taas houkuttelevan pieniä esteitä ja voi, kunpa osaisin ja saisin hypätä Helvillä! Olen vain esteihmisiä niin paljon enemmän, mutta en unohda sitäkään, että esteillä pärjäämiseen vaaditaan sitä, että hevonen on hyppysissä sileälläkin mentäessä.
Mutta, takaisin eiliseen. Päätin jatkaa pääosin laukan treenausta. En pidä siitä vieläkään, että koe hallitsevani ratsuani joka askellajissa, joten siksi laukka on viime aikoina ollut suurennuslasin alla. Tosin tallin opettajani sanoi osuvasti: hevonen kannattaa saada kulkemaan oikein heti käynnistä alkaen. Jos se ei ole kunnossa, tuskin muutkaan askellajit onnistuvat.
Tätä neuvoa noudattaen kokeilin vähän väistöjä ja etuosakäännöksiä. Lisäksi pysäytystä ja peruutusta. Helvin kanssa on todellakin nousemassa ongelma pysähtymisestä. En käsitä, mitä ihmettä teen väärin, mutta pysäytykset menevät vain Helvin tipuaskeltepasteluksi. Pysäytykseen menee turhauttavan paljon aikaa. Tein myös tunnilta tuttuja seinän avulla pysäytyksiä, mutta niiden opit eivät vain jalostuneet kentän muihin kohtiin. Alan todella kaivata opettajaa noille vuokrauskerroilleni.
Sitten ravissa kokeilin lähinnä lisäyksiä ja hidastuksia. Alussa Helvi jolkotteli vain samaa vauhtia, mutta kyllähän se kaasukin löytyi sieltä. Se oli lystiä treeniä. Tästä myös tein siirtymisiä. Ravista mahdollisimman nopeasti seis ja pari peruutusaskelta. Pysähdyshän taas vei aikansa, pah.
Sitten laukkaan. Kirjoitinkin tallivihkoon onnellisen huomautuksen: tunnin aikana ei ollut kertaakaan laukkaa nimeltä Helvi määrää. Ehei, laukka meni mukavaa tahtia ja minulla oli olo, että tällä kertaa minä pyydän ja Helvi tottelee. Istuntani oli kyllä ihan kauhea, vaikka kuinka yritin mukautua laukkaan, niin ei. Pompotipomppomp. Olin myös liian kunnianhimoinen, sillä halusin yrittää laukanvaihtoja. Ehkä siihen todella minun taidoillani tarvitaan vielä se este ja myös se reippaampi laukka. Käytin apunani puomia, mutta merkkini pollelle taisivat olla onnettomat, sillä en käsittääkseni saanut laukkaa vaihtumaan. Ei pitäisi ahnehtia liikaa etenkään näillä taidoilla - tai siis niiden puuttumisella.
Mutta vuokrauskerta oli taas mukava. Helvi on sopivan haasteellinen ratsu minulle ja toivottavasti kehityn sen kanssa enkä vain luisu huonommaksi. Pitäisi vain osata olla päättäväisempi eikä antaa eripuratilanteissa hevoselle periksi. Tunnin jälkeen annoin Helvin vähän rouskutella tuoretta ruohoa ennen tarhaan laittamista. Kesä ja hevonen, mikäs sen parempaa? :)
