Tuntuipas kolmen viikon tauko Helveilystä pitkältä. Tammahan tosiaan sai takapäähänsä tikkejä, kun mittaili pomouttaan toisen pollen kanssa. Nyt eilen tosin pääsin tuttuun perjantaitapaan tallille. Olipa kyllä ihan eri näköistä, kun lumet olivat sulaneet ja kenttäkin oli ihan kunnossa. Sinnekin oli tietenkin pykätty esteet, joten niiden välissä oli pujoteltavana.
Treeniksi otin saman kuin omalla tunnillani keskiviikkona. Esteet tosin vähän vaikeuttivat: missään ei tuntunut olevan riittävän pitkää suoraa väistöjä ajatellen. Eli ensin käynnissä väistätystä, pysähdys ja siitä taas väistöön. Pätkät menivät hyvin, mutta välissä olen kyllä varma, että päästin Helvin vain tepastelemaan ilman ajatusta väistöstä. Sen sijaan pari kertaa pysähdyksestä väistö lähti todella hienosti!
Päätin myös kokeilla väistätystä ravissa. Yleensä olen skipannut tämän osion, koska en vain yksinkertaisesti ole osannut. Nyt se sujui. Liekö Helvi ollut hyvällä tuulella vai minä jopa osannut pyytää oikein. Samapa tuo, raviväistökin sujui. Tosin olisin voinut vahtia vielä tarkemmin sitä, että Helvi varmasti menee väistöä. Raviväistöstä käyntiin sujui, mutta väistätys unohtui pollelta heti. Taas piti muistutella eikä väistö noussut raviin toivotusti. Tätä pitää treenata kuskilla enemmän.
Sitten laukkatreeniin. Tässä kohden minun ja Helvin valtataistelu näkyy parhaiten. Tulikin mieleen, että aiemmilta kerroilta tuttu Helvin vänkäys pohjeapujani vastaan oli kadoksissa. Pohjeavut menivät läpi eikä polle koettanut mutkitella itseään oman mielensä mukaan. Mutta se laukka. Aiemmin oli vain Helvin vauhti, nyt on vuorotellen Helvin vauhti ja minun vauhtini. Pariin kertaan Helvi otti ohjansa omiin suihinsa ja karautti vauhdikkaampaa laukkaa. Minähän en tästä tykännyt ja teinkin näiden tempausten jälkeen kuuliaisuustreeniä. Käynti, stop, peruutus ja sama uudelleen monen monta kertaa.
Tässä kohden huomasin, että minun allani on kuin onkin herkkä hevonen sille päälle sattuessaan! Ihan kuin Mantaa olisi ratsastanut. Ajatus pysäyttämisestä, vähän vatsalihaksiin jännitystä ja Helvi seisahtui. Aavistus pohjetta ja pienenpieni maininta ohjista, että peruutusta ja Helvi peruutti. Leukani laahasi varmasti maata myöten, kun näin kävi. :) Keveät avut kunniaan, siis. Näinhän sen pitääkin olla. Toivottavasti tämä ei ole vain lomailleen pollen reippautta. Tällaista hevosta olisi ilo ratsastaa.
Tein myös vastalaukkanostoja. Helvi oli virittäytynyt sopivasti tunnelmaan ja laukat nousivat pyytämäni mukaan käynnistä todella upeasti ja ennen kaikkea kevyesti. Hitsit, vieläkin tulee todella hyvä mieli noita nostoja muistellessa. Laukkavauhdinkin sain lopulta kuriin, sillä halusin päättää laukkaharjoittelut siihen, että Helvi laukkaa juuri sitä vauhtia, mitä minä haluan. Tässä oli apuna iso voltti. Siinä sain Helvin rennommaksi ja laukka tuli toivottua, minun määräämääni vauhtia. Upea tamma!
Aloin jo haaveilla, että saisin tallilta jonkun seuralaiseksi maastoon. Mutta sinne ei ole asiaa ennen kuin laukkavauhdista on päästy Helvin kanssa siihen sopimukseen, että vauhdin määrän minä. Muuten menisi maasto kyllä niin pusikkoon kuin vain voisi. Myös esteet ovat vähän kiehtoneet ihan vain virkistykseksi, mutta siinäkin laukkapuoli on oltava ratsastushansikkaissa niin napakasti, ettei polle karkaa estettä ennen tai sen jälkeen.
Kivaa oli palata takaisin Helvin ratsasteluun. Saa nähdä, mitä sitä ensi perjantaina keksisi. Varmaankin lisää laukkatreeniä.
