Jos kemiat eivät osu kohdilleen, niin ne eivät osu. Piste. Näin on käynyt minun ja Tapsan kanssa. Katselin pollelistaa toivottomana ja mietin, kehtaanko ruinata eri pollen. Sitten keräsin järkevyysrippeeni ja totesin, että pitää sitä välillä palautua kunnolla maanpinnalle näiden ratsastustaitokuvitelmien kanssa. Ja kukas muu kuin Tapsa olisi parempi näyttämään kaapin ja ratsastajan paikan.
Ensin ratsastettiin kulmat mahdollisimman tarkkaan. Tämähän oli helppoa: Tapsahan ei millään minun opillani mene lujaa, joten sain pysähdykset kohdilleen ja käännökset myös. Sitten hölskyteltiin ravissa. Tai ainakin ne muut menivät ravia, minä menin Tapsan kanssa jotain etanatipuaskelia, argh. En vain tajua, missä tämän pollen kaasu on. Ei ole havaintoakaan, joten kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan.
Ravissakin kulmat menivät kivasti. Sitten piti nostaa ihan pitkän sivun lopusta laukka, pyöräyttää pääty-ympyrä ja pysäyttää heti lyhyen sivun loppuun. Siitä taas uusi laukka ja pysäytys pitkän sivun päätyyn ja niin edelleen. Voi taivas, sitä hidastetun elokuvakohtauksen laukkaa ja sehän putoili auttamattomasti raville vähän väliä. Pakko myöntää, että kirosanoja livahteli muutamia tusinoita näiden huulien välistä, kun homma ei vain sujunut. Niin no, kyllähän Tapsa pysähtyi. Hiphei ja hurraa.
Sitten siirryttiin pohkeenväistöön. Pitkän sivun alusta lähdettiin väistättämään käynnissä, pysäytettiin keskellä ja taas siitä suoraan väistöön. Tapsa väisti ihan kivasti, kunhan kuski ei vääntänyt kaulaa mutkalle (onnistuin muuten jopa välissä tässä). Pysähdys sujui ja lähtö liikkeelle kankeasti, mutta sinne päin. Tämä tehtiin myös ravissa, jolloin vaihdettiin käyntiin ja siitä takaisin raville. Joo, ei ollut minun juttuni. Ravi takkuroi, vaihtui kyllä käyntiin, mutta nousi nihkeästi, jos ollenkaan ajoissa, raviin. Pari kertaa ehkä onnistui, mutta hyvä mieli oli karannut jo kauas.
Lopuksi laukkailtiin taas vähän. Pitkän sivun alusta nostettiin ensin vastalaukka, loppupuolella käyntiin ja taas uuden sivun alusta laukka, tällä kertaa myötäversio. Tässä tuli tunnin onnistumiset meillä. Laukat nousivat oikein (ei todellakaan reippaasti) ja jatkuivat pyydetysti pitkän sivun loppuun aika hyvin. Jeejee, pakko iloita jostain. :)
Mutta huh. Kyllä kuskia puuskututti, kiroilutti ja harmitti oma käsittämättömän huono ratsastus"taito". Ei vain suju sävelet Tapsan kanssa, vaikka olisi nimenomaan hienoa oppia ratsastamaan sitäkin hevosta. Siitä tietäisi jo osaavansa jotain, mutta ehei. Ei ole minun heinänkorsiani moinen, ei ainakaan vielä. Täytyy pysytellä näiden helpompien heppojen parissa, kunnes jokin päivä on sen verran taitoa, että edes käynti menee Tapsan kanssa reippaasti kohdilleen.
