Lauantain tunti olikin suora kertaus keskiviikosta. Ei yhtään hassumpaa etenkään kun opettaja oli fiksusti laittanut Mantan minulle toistamiseen. On mukava päästä treenaamaan samaa asiaa saman pollen kanssa, sillä silloin on jo vähän pohjaa sille, mihin asioihin kiinnittää enemmän huomiota. Tämä tamma on ihastuttavan höpö myös. Karsinassa se näyttää hapanta naamaa satuloidessa ja suitsiessa, mutta toisaalta taas leppyy nuokkuvaksi höpsöksi, kun sitä vähän vain rapsuttaa. Tamma on myös löytänyt unelmiensa prinssin Kaaposta, joskaan herra ei tälle korvaansa tunnu lotkauttavan.
Takaisin itse tuntiin. Treeninä siis keskiviikon kaltaisesti ympyröillä takapään väistättämistä käynnissä ja ravissa, laukassa puolestaan tasaisuuden hakemista. Viimeksi unohdin hallita ulkopuolta, joten koetin nyt keskittyä siihen. Lisävinkkinä opettaja muistutti sisäohjalla myötäämisestä, jotta Manta alkaisi pyöristyä ja olla ulko-ohjan tuella. Pätkittäin muistinkin molemmat asiat ja tamma toimi allani mainiosti. Ravissa sain jopa hetkittäin pidempää askelta Mantalta, ja olin syystäkin tyytyväinen. Tympeää kyllä, kuinka yhden asian muistaessa unohtaa vastaavasti ainakin yhden. Tällä kertaa se oli juuri tuo sisäohjalla myötääminen, mutta ehkäpä se pysyy jatkossa paremmin mielessä.
Laukassa meno oli taas keskiviikon kaltaista eli oikein toimivaa. Manta laukkasi tasaisesti ja rauhallisesti, kääntyi pienillä pyynnöillä ja korjaantui helposti takaisin samaan menoon. Mikäs siinä oli sitten istuskella kyydissä etenkin kun opettajakin bongasi menomme ja kehui sitä, kuinka istun hyvin selässä. Tuntuihan se hyvältä, kun yleensä lähinnä könötän tai roikun kaulalla. :)
Oikein mukava tunti ja edelleen pidän entistä enemmän tästä tammasta. Kun sen työmoraalin löytää vaikka sitten ennen tuntia rapsuttelemalla, on tamman kanssa kiva humputella menemään. Ehkäpä jatkossakin arpaonneni sattuisi Mantan kohdalle.
