Lauantai ja puolestaan viikko-opettaja tuuraamassa viikonloppuopettajaa. Pollevalinnan oli ilmeisesti tehnyt viikonloppuopettaja, sillä Kaapo oli sattunut jälleen kohdalleni. Tunti oli yhdistetty junnujen C:stä ja aikuisten B:stä sillä tuloksella, että ratsukoita oli kymmenen. Voitte kuvitella, kuinka mainiosti minä sovin joukkoon reippaalla hevosella, jota en kykene täysin jarruttelemaan. Oppia ikä ja tunnit kaikki.
Tunnin aiheena oli sopivasti pohkeenväistöä, kuten keskiviikkonakin. Ensimmäinen väistökuvio lähti katkaisemalla lyhyt sivu kesken ja tulemalla pitkälle sivulle valmiiksi poikittain. Tästä takapäätä pidettiin uran sisäpuolella ja etupää kulki uralla. Ajoittain roikuin ihan liikaa kiinni ulko-ohjassa, jolloin opettaja komensi aina suoristamaan sekä ajattelemaan väistöä vähän avotaivutuksen kaltaisesti. Kaapo väisti pätkittäin oikein mukavasti, kunhan muistin ottaa tomerat pidätteet vauhdin mennessä höpöksi. Sain myös pollen välillä heiluttamaan päätään ilmeisesti mielenosoituksena, mutta tomeralla pyynnöllä ja myötäyksellä Kaapo asettui jälleen töihin ja väisti ihan hienosti.
Toinen väistökuvio oli puolestaan se, että lyhyellä sivulla tehtiin voltti ja siitä jatkettiin väistämällä takaisin pitkälle sivulle. Tätä tehtiin ravissa ja välillä Kaapo pääsi kaahailemaan ihan oman mielensä mukaan eikä väistö oikein sujunut. Välillä taas sain pollea hallintaan ja väistö sujui kivasti. Lisähommana kuviossa oli se, että pitkälle sivulle päästyä tuli vielä asettaa hevonen sisäpuolelle ja päästä kulmaan kunnolla. No, ei onnistunut tältä kuskilta. En vain yksinkertaisesti tunnu osaavan asettaa tuota hevosta sitten yhtään. Jos asetus ja kulma onnistuivat, sai nostaa laukan. Jätin suosiolla useat laukkanostot pois, koska tilaa ei juuri ollut enkä onnistunut tehtävässä. Huokaus minua ja taitojen puutetta.
Laukkapätkissä ei mennyt kyllä kauhean paljon paremmin. Meno ei ollut kuitenkaan ihan päätöntä, mutten saanut Kaapoa asettumaan nimeksikään. Opettaja selvensi asiaa kertomalla sen, että luonnossa hevoset laukkaavat tasapainottaakseen itseään hieman ulospäin asettuneena. Ratsastajan painon kanssa moiseen ei kuitenkaan kannata alkaa, joten hevoselle tulisi opettaa uusi tapa liikkua. Tajusin vasta nyt, että osittain minunkin ratsastuksella on millin verran vaikutusta Kaapoon. Tuntui turhauttavalta ymmärtää, etten osaa tehdä sen kanssa kunnolla asioita oikein, vaan annan sen kallistua vanhoihin tapoihin liian helpolla. Tähän asti olen ollut todella mielissäni siitä, että olen kerta toisen jälkeen saanut mennä Kaapolla ja oppia itse. Mutta miten on hevosen oppimisen laita minun kanssani? Niinpä. Voisi oikeasti kysäistä sen yksityistunnin. Siitä näkisi, kannattaako minua enää puskea kyseisen hevosen selkään vai pitäisikö se jättää suosiolla taitavimpien käsiin.
