Keskiviikko ja ilahduttavasti viikonloppuopettaja pitämässä etenkin, kun polleksi oli sattunut tauon jälkeen Kaapo. Aiheena oli pääosin pohkeenväistö. Kun kaksi aiempaa kertaa Mantalla olivat menneet näppärästi, piti tietenkin kolmannen kerran eri pollella mennä vähän miten sattuu.
Alkulämmittelyssä Kaapo kulki ihan kivasti ja tuttuun tapaan reippaasti. Asettaminen oli taas kuskille jotain ihan käsittämätöntä, mutta kenties pari niistä meni kohdilleen. Minun täytyy kyllä ottaa itseäni niskasta kiinni ja joko tajuta asettaminen tuntien aikana tai sitten rohkaistua pyytämään yksityistunti. Alkaa mennä ihan höpöksi, kun yksinkertainen asia onnistuu vain, jos alla on oikea hevonen. Kai sen nyt pitäisi tässä vaiheessa onnistua jo kaikilla hevosilla?
Sitten siirryttiinkin väistöihin, jotka tehtiin käynnissä. Pitkän sivun alusta väistätettiin normaalisti keskemmälle, noin puolivälissä lopetettiin ja tehtiin ravissa voltti seinän kautta, ravattiin keskihalkaisija loppuun ja palattiin harjoituksen alkuun pitkää sivua ravaten sekä kaksi volttia tehden. Osa väistätyksistä onnistui, mutta välillä tunnuin olevan ihan hukassa ja Kaapo otti ohjat omiin kavioihinsa. Opettaja ohjeisti johtamaan välillä ulko-ohjalla, jos näytti, että polle lähtee harppomaan etupäällään liikaa. Välissä taas piti muistaa sisäohjalla jarruttaa. Välissä taas polle hermostui kuskin liian pitkiin jarrutuksiin, välillä taas muutamat väistöaskeleet menivät ihan näppärästi. Miten se onkin niin käsittämättömän vaikeaa osata pyytää tomerasti, mutta muistaa myödätä, kun asia menee perille?
Laukassa puolestaan kokeiltiin pätkiä vastalaukkaa. Lyhyeltä sivulta nostettiin laukka ja lävistäjää mukaillen mentiin pitkää sivua kohden ja ennen kulmaa pudotettiin raville. Ensimmäiset kerrat menivät taas kuskin osaamattomuuden takia päin mäntyä, mutta lopulta pieni pätkä vastalaukkaakin onnistui. Tämän jälkeen oli jossain määrin vapaata laukkaamista, jossa Kaapo vei mielensä mukaan. Minulla ei ollut mitään kontrollia hevoseen ja laukkaaminen oli vain kaahotusta vailla mitään osaamista. Että otti päähän olla taas tällainen vikisevä vietävä.
Opettaja kyseli tunnin lopuksi kommentteja omasta menosta. Myönsin olleeni todella huono, mitä sitä kiertelemään. Opettaja sanoi ääneen sen, mitä olin ajatellutkin. Olin vain antanut hevosen viedä yrittämättä kummemmin vaikuttaa. Murehdin opettajalle myös sitä, että asettaminen ja vauhdin kontrollointi on minulle ihan käsittämättömän vaikeaa tällä hevosella. Opettaja tosin löysi muutamia hyviä kohtia väistätyksestä, joten se hyvä palaute vähän piristi. Hän myös kertoili, ettei muutamaan viikkoon ole ehtinyt Kaapon kanssa tehdä muuta kuin maastoilla, mikä on vähän harmittanut häntäkin. No, ensi kerralla täytyy kaivaa se tomerampi asenne ja saada hevonen kuuntelemaan kuskiakin.
Saa nähdä, miten tänään lauantaina kulkee. Juuri tuli viesti ja kaksi loppupään tuntia yhdistetään, joten tallille saakin lähteä tuntia normaalia aiemmin. Näin kyllä unta, että toivoin Rappenia, joten ehkäpä se olisikin arvottu minulle.
